Palmupuistikon Perjantainousut, osa 2

Huh huh Kung Pungen studiossa ja gangstaräppi raikaa. Meininki taipuu tällä kertaa ajankohtaisuuden puolelle joten kevätfiilistelyjä sitten myöhemmin gfunkkien kera. Pitemmittä puheitta itse musiikin pariin.

Too Short – Cocktales

Too Shortilta on tulossa uusi levy 28.2. Jep. Viimeisten herran tuotosten jälkeen odotukset olivat aika vähäiset, olemattomat lienee parempi sana. Shortin kertojanääni-flow ei vaan yksinkertaisesti toimi puolivillaisesti tehtyihin Lil Jon-clubitaustoihin. Levyltä on julkaistu  jo seitsemän musiikkivideota. Osa biiseistä ollut keskikertaisia, pari täydellistä floppia ja kaksi mielenkiintoista löytöä. Itse lupaan antaa levylle täydet mahdollisuudet vakuuttaa, mutta epäilen että ei tuo kestosoittoon pääse. Hyvällä mäihällä palaamme tähän levyyn tällä palstalla vajaan kuukauden päästä (noin 25% mahdollisuus). Tässä rapiat 15 vuotta vanhempaa kututräkki herralta. Hellyydellä aina <3 deeznutz.

Too Short feat Richie Rich – Hog Ridin

http://www.youtube.com/watch?v=L9O9w-OcMhI

Sitten musiikkivideo Pätkän uudemmalta levyltä ja pistetään vinkki heti alkuun että biisi kannattaa aloittaa ensimmäisellä kuuntelulla 2:20 kohdalta. Haha. Richie Rich, jumankauta nyt puhutaan oikeasta jätkästä feattaamaan. Rikun Town bidness street tapet nukuin ohi, mutta tämän featin perusteella varmaankin pitää tsikiditsekata ne tässä myöhemmin. Seasoned veteran CD kuuluu siihen sarjaan levyjä jotka eivät kestokuuntelun takia pääse livahtamaan pois autostani ehkä ikinä. Julkisuuden henkilöistä jotka lukeutuvat Richien fanikuntaan voi mainita Rotan joka yleensä roudaa CD:n autooni missä on pelkästään ”Smoke n fuck” biisiä. Noh lätkäistää Riki studioon Pätkän kanssa tekemään prätkäbiisiä niin Sons of Anarchyt syö pölyä. Jotenkin muuten tuo Riku tuntuu uskottavammalta tuon prätkäjutun kanssa kuin Pätkä. Wruum!

Point Blank – No one can

Ajankohtaista musaa ilman musavideota. Point Blank saapuu keikalle Helsinkiin 10. maaliskuuta joten on vähintäänkin asiallista lopettaa show äijän legendaarisella träkillä. Härkä! Itse pistän Point blankin Mad at the world:in omaan all time top 5 raplevyihini heittämällä joten oli helppo valita minkä biisin pistän tyrkylle. Taitaa muuten olla paras reggae-biisi mitä olen kuullut. Sääli että SPC:n pojat ovat olleet niin laiskoja tekemään musavideoita, mutta ei näin kova kappale kaipaa edes mitään videota. Nähdään keikalla!

Palmupuistikon Perjantainousut on saatavana myös Spotify-soittolistana. Klikkaa Subscribe-nappulaa niin saat joka perjantai täydentyvän listan Spotifyysi.

Kunkun kanssa reissussa, osa 1

Tällä kertaa matkataan tila-auton kyydissä kohti Tamperetta ja jutustellaan Kunkun kanssa illan keikasta ja hieman muustakin. Tervetuloa takapenkille !

MP3-Versio

Viekää minut baariin

Tämän viikon kuuma peruna tuntuu olevan Päivi Räsäsen ehdottama ravintoloiden aukioloaikojen rajoittaminen. Anniskeluasiat eivät sisäministerille edes kuulu, mutta se ei estä valtakunnan virallista tiukkapipoa esittelemästä aikarajoituksia varmana konstina kansan raitistamiseen. Ravintolaväki on noussut asiasta takajaloilleen ja kansalaisvaikuttamisen isoin pyssy, nettiadressi, on otettu käyttöön. (päivitys 22.2. klo 20 myös Facebookissa viriää kapinamieli) Lue koko artikkeli »

Palmupuistikon Perjantainousut, osa 1

YouTube-nousujen käsite tuli selitettyä aikaisemmassa blogissa jo aika kattavasti, mutta tässä uusille lukijoille kertaus. Etkoilla jokainen haluaa vuorotellen käydä laittamassa lempibiisinsä soimaan. Jos etkoja ei ole, biisit kuunnellaan yksin kotona ja linkitetään Facebookiin – siten musiikin kuuntelussa säilyy edes jokin sosiaalinen aspekti. Kuunteluun saattaa liittyä myös lasillinen tai pari. YouTube + nousuhumala = YouTube-nousut.

Koska perjantai-ilta on viikon paras hetki, Palmupuistikon asukit suosittelevat jatkossa hyvää musiikkia juuri tähän aikaan viikosta.

Elokuu: Soutaa huopaa

Jätkäjätkien tulille laittama kansanmusiikin ja rytmimusiikin sulatusuuni on riistäytynyt ihan käsistä. Mustalais-, meksikolais-, suomalais-ugrilais- tai mitä lie vaikutteita ovat viljelleet viime aikoina niin Paleface, The Irrationals, Pyhimys kuin GG Caravankin. Mihin tämä buumi vielä johtaa? Ovatko panttilainaamojen hyllyt kohta täynnä MPC:itä, kun räppituottajat tarvitsevat pikavippiä haitarin ostoon? Perustaako Kool Skinny vaatekojun ensi kesänä Kaustisten kansanmusiikkijuhlille? Vastauksia odotellessa sopii kuunnella Elokuun loistavaa kipaletta.

The Lost Patrol Band: Alright

Näin hyväntuulista hassuttelupoppia ei kerta kaikkiaan voi tulla muualta kuin Ruotsista. Yhdellä otolla purkitettujen videoiden teko näyttää olevan lastenleikkiä, eiköhän mekin yritetä jossain välissä? Lost Patrol Band soikoon myös siksi, että nokkamies Dennis Lyxzenin projekteista se tunnetuin, Refused, aloittaa parin kuukauden päästä comeback-kiertueensa.

Marina and the Diamonds: Radioactive

Minulla ei pitäisi olla mitään syytä pitää Radioactivesta. Teknopianot paukkuu enemmän kuin mitä yleensä siedän enkä ole koskaan välittänyt Marinan laulutyylistä. Huonosta kertoimesta huolimatta jäin Radioactiveen kerralla koukkuun, kun Jussi Mäntysaari soitti sen YleXillä syksyllä. Hänelle oli nähtävästi käynyt samalla lailla.

Palmupuistikon Perjantainousut on saatavana myös Spotify-soittolistana. Klikkaa Subscribe-nappulaa niin saat joka perjantai täydentyvän listan Spotifyysi.

Seksikäs ja koditon

Tiedättehän ne tosifanit, joiden mielestä eka demo oli paras ja uudemmat levyt täynnä tuubaa? No, tänään Helsingissä esiintyvän LMFAO:n suhteen olen yksi niistä faneista. I’m in Miami Bitchin jälkeen biisit ovat olleet lähinnä vanhan kierrätystä, ehkä hieman radioystävällisemmäksi lantratuilla sanoilla. Sykkivät leopardikalsarit eivät jaksa naurattaa loputtomiin.

Pakko kuitenkin paljastaa, että kesällä 2008 alkuperäinen versio Miamista oli kovinta mitä tiesin. Muistan kuinka Pekka näytti videon minulle ensimmäistä kertaa ja viimeistään gotta get some more Coronas -kohdassa molemmat pyyhkivät ilon kyyneliä rillien alta. LMFAO:lla on meille hyvien naurujen lisäksi myös toinen merkitys. Sitä ja samoihin aikoihin bongattua Chromeota on paljolti kiittäminen (tai haukkuminen) siitä, että Pähkinällä on nyt alla yli 110 bpm vauhdissa pyöriviä diskobiittejä.

Ystäväni Diego pimahti myös LMFAO:n meininkiin, ja päätimme tilata räikeän turkoosit bändipaidat itsellemme ja keltaisen yllätyslahjaksi Pekalle. Vaikka LMFAO oli tuolloin jo kovassa nosteessa, kaverit olivat vielä merkkarin suhteen sympaattisesti ruohonjuuritasolla. Party Rock Clothingin vaatteet suunnitellut mimmi hoiteli nimittäin tilausta Hotmail-osoitteestaan ja kaiken lisäksi Redfoo lähetti myöhemmin minulle LinkedIn-kutsun. Melkein sukua julkkikselle, vai mitä?

LMFAO:n huumorintaju varmasti kestää sen, että ei katsota tähän loppuun heidän videotaan vaan hupaisa parodia siitä. Jos olette menossa keikalle, tässä dresscode: