Setä on jäällä taas
Setä vaeltelee taas meren jäällä Vaasan edustalla. Juttua soolobiisistä, luonnosta ja vähän muustakin.
[podcast]https://www.palmupuistikko.fi/wp-content/uploads/2012/02/270212-Seta-Jaalla-Taas.mp3[/podcast]
Palmupuistikon Perjantainousut, osa 3
Setä on 80-luvun lapsi. Kasari oli aikaa, jolloin artistit olivat vielä artisteja. Kukaan ei edes olettanut heidän elävän normaalia elämää. Tuohon aikaan eivät artistit pitäneet tämän kaltaisia blogeja, äänitelleet podcasteja kävellessään meren jäällä jakaakseen jotain tylsiä luontokokemuksia. Artistien ei tarvinnut olla standup-koomikon skilssit omaavia sanaseppoja, huipputason urheilijoita tai valveutuneita puunhalaajia. Puhumattakaan siitä, että ARTISTI olisi tarjonnut TOIMITTAJALLE kaljat varmistaakseen, että tuleva juttu musalehdessä on myönteinen. Artistit eivät olleet edes tältä planeetalta. He olivat supersankareita ja bändit olivat elämää suurempia asioita. Se jos jokin oli viihdettä. 80-luvun musiikki on jättänyt lähtemättömän jäljen elämääni. Jopa omaan musiikkiini, ainakin omasta mielestäni. Hevi oli tuolloin parasta, vaikkakin salaa kuuntelin myös isosiskon poppikasetteja, joita hän äänitteli television musakanavilta faijan väsäämällä piuhavirityksellä. Kaseteissa luki luonnollisesti ”Sekalaisia”.
DIO: Last In Line
Edesmenneen Ronnie James Dion laulusoundi on mielestäni edelleen maailman paras ”heviääni”. Tämä video teki nuoreen Setään lähtemättömän vaikutuksen. 80-luvun elokuva- tyyli- ja musiikkiestetiikka pähkinänkuoressa. Täydellinen ”ice breaker” ikäisteni herrasmiesten pippaloissa, kun kolmas ”hamsterin aivastus” sihahtaa.
Madonna: Into The Groove
http://www.youtube.com/watch?v=ZrLJXp3nYiE
Madonnan vanhat biisit ovat edelleen ihan järisyttävän hyviä. Kuten Kunkku sanoo – ”Mä en tanssi”, mutta tätä vois melkein salaa vähän joratakin. No ei nyt sentään, mutta täysin oikeutetusti voidaan todeta, että Madonna on ikoni, joka edelleen hakee vertaistaan. Kivikoviin north side nagetteihin tämä harvemmin uppoaa, mutta pippaloissa tuo ainakin neitokaiset paikalle.
Y & T: Don’t Stop Runnin’
Hieman harvinaisempi herkkupala höystettynä aidolla VHS-kuvalla ja soundilla. Itse video on rautaa ! Löytyy nörtti, kovis, hyvännäkönen gimma, sankaritarina.. tässä on kaikki. Tämäkin video löytyi ikävä kyllä hukkaan menneeltä videonauhaltani, joka sisälsi kolme tuntia ”taivaskanavilta” tallennettuja kasarihevivideoita. Olen koittanut etsiä tätä nauhaa vintiltä ja autotallista useita kertoja. Muistikuvani mukaan nauhassa on merkintä ”007”, joka on liimattu nauhojen mukana tulleilla numerotarroilla. Toimii erittäin hyvin esimerkiksi ”lähtöbiisinä” !
Palmupuistikon Perjantainousut on saatavana myös Spotify-soittolistana. Klikkaa Subscribe-nappulaa niin saat joka perjantai täydentyvän listan Spotifyysi.
Kadonneet kovalevyt osa 1: Syö se feat Aave
Tulee nauhoiteltua paljon enemmän tavaraa kuin ikinä kehtaa julkaista. Fakta olisiko yhdeksän? Anyway, osa jää julkaisematta ihan paskuuden takia, mutta aina sinne pari helmeä mahtuu mukaan jotka eivät ole nähneet päivänvaloa jostain syystä ikinä.
Tässä sarjassa raotan oman datapankkini salaisuuksia julkaisemalla näitä nk. helmiä. Laatuhan on demoluokkaa suurimmassa osassa ja tuotanto/miksaus on jätetty täysin tekemättä joten enemmän tai vähemmän räkäistä soundia on luvassa. Ota tuo sitten varoituksena tai lupauksena, miten vaan. Koetan keskittyä ainakin näin alussa biiseihin joissa on joku vieraileva artisti mukana sekä valaista ainakin sen mitä pystyn kyseistä artistia sekä kuvata nauhoitushetkeä. Kilari Audio on niin monessa träkissä mukana että herra ansaitsee oman spesiaalinsa tässä myöhemmin keväällä. Big up Illu!
Syö se/Leikkaa liha muussaa pihvi/safkabiisi.mp3
[soundcloud url=”http://api.soundcloud.com/tracks/72966898″ params=”” width=” 100%” height=”166″ iframe=”true” /]
Vierailija: Aave
Beat: Kilari Audio
Vaeltava Aave aka Karstakulman Piispa aka Memmy-Juha, Vaasassakin tovin asustellut Itä-Helsingin herra. Memmy Possesta useimmille ihmisille tuttu törkyä suoltava vitsivelho joka tällä hetkellä puuhailee kaikkea muuta kuin mitään mikä liittyy räppiin. Jos nopeasti alan miettimään niin olen kuullut eniten acapellana heitettyjä versejä juuri Aaveelta ja suurin osa niistä on heitetty tila-auton takapenkiltä pienissä nousuissa etupenkille kurkkien. Anyway herrasta lisää tietoa janoaville jutun lopussa pari Wikipedia-linkkiä etc.
Olin työstämässä Kilari Audion kanssa pitkäsoittoa 3rd Rail Musicille (levyä joka myöhemmin valitettavasti vain hajosi omaan linjaamattomuuteensa) ja Aaveen kanssa juteltiin että herran pitäisi rykäistä pienet vierailut kehiin. Jostain kumman syystä aihe ei ollutkaan juomapolitiikkaan liittyvää dokumentointia vaan lähdettiin rehtiin ruokahehkutukseen tai ehkä paremminkin lihasafkahehkutuksiin. Pumpussa alkaa tuntumaan jo pelkän kuuntelun perusteella aika vahvasti. Aaveen ja Pähkinän spesiaaliannoksista tässä voidaan mainita ainakin Kalorininja joka koostuu parista pizzanpalasta joiden väliin on tungettu jauhelihapihvi sekä paistettu kananmuna. Nakkigatling jäi tekemättä mutta muuten tullut Aaveen kanssa syötyä aika lihapainotteisesti kun herra on punkannut sohvallani.
Biisi nauhoitettiin 3rd Railin studiolla ja nauhoitusvastaavana oli herra Stig Dogg. Kertosäettä ei kumpikaan ollut saanut naulattua täysin paikalleen omassa mielessään joten sitä kehiteltiin matkalla studiolle. Räppikliseitä tavaillessa tuli tuo Beef-sana mieleen ja alettiin maalailla jossain viidessä tasossa toimivaa kertosäettä. Noh, ainakin hookista tuli erottuva. Paikalla istuskeli myös Shaka jonka kommentti biisistä oli vapaasti lainaten ”Olihan tuo aika erilaista mitä on tullut kuultua hetkeen”. Useammankin kerran kun tuossa on Shakaan tullut törmäiltyä niin herra on aina hehkutellut ”juustokas tuu takas” -kohtaa ja halunnut tietää enemmänkin mitä tuon lainin takaa kätkeytyy. Juustokashan on hampurilainen, jossa pihvi on korvattu parilla paksulla siivulla lauantaimakkaraa ja sekaan on heitetty reippaasti koskenlaskija-juustoa.
Näihin tunnelmiin, näihin tuoksuihin, tavataan keittiössä. <3
Konvehdinmussuttajat @ Wikipedia
http://www.youtube.com/watch?v=Ejgd1dEdAuY
Missä viipyvät Vaasan brunssit?
EK (elinkumppani) kotiutui juuri Helsingistä ja retosteli sillä, mitä kaikkea oli herkutellut ystävineen viikonloppuisilla brunsseilla. Pääkaupungista on nousemassa villitys, jossa nuoret aikuiset eivät tyydykään kansalliselintarvike kebabiin vaan lähtevät reilusti kalliimmille brunsseille tapaamaan tuttuja ja parantelemaan krapulaa. Osa näistä ravintoloista ei noudata brunssin määritelmää kovin tiukasti esim. kellonajan suhteen, mutta mitäpä tuosta, jos kysyntää kerran on.
Cityn ravintolaäänestys otti tänä vuonna brunssin uudeksi kategoriaksi ja löysi viiden kärjen paitsi Helsingistä myös Turusta, Tampereelta ja Oulusta. Vaasasta ei olisi saatu edes viittä kasaan, jos täällä olisi äänestelty.
Onneksi meillä on sentään Astor, jonka noutopöydästä tarjotut graavilohet, mustikkavohvelit ja nyrkinkokoiset muffinssit ovat todellista sunnuntailuksusta. Googlen perusteella Sweet Vaasa Präntööllä laittaa lauantaisin brunssia, mutta tämä (ja itse asiassa koko kahvila) on minulta vielä kokematta. Tilausta brunssille olisi nähdäkseni vieläkin enemmän. Joku paikka, vaikkapa Pincho, August tai uusi 1 h+k voisi musiikin avulla toteuttaa nuorekkaamman vaihtoehdon Astorille, joka on miljööltään kuitenkin aika mummo.
Maistuisiko brunssi Vaasassa sinullekin, vai olenko ihan hakoteillä?
Kunkun kanssa reissussa, osa 2
Kunkku ja Setä kotimatkalla Tampereen keikalta. Aika levottomaksi menee loppua kohden..
[podcast]https://www.palmupuistikko.fi/wp-content/uploads/2012/02/190212-Tampere-osa2.mp3[/podcast] MP3-versio