Blogi | 29.11.2012 | Kirjoitti: Markku |
Kommentit pois päältä artikkelissa Matkalla Spotifyyn, osa 1
Tässä artikkelisarjassa tullaan käymään seikkaperäisesti läpi ne vaiheet, joilla artisti tai pienlevy-yhtiö saa oman musiikkinsa Spotifyyn. Tarvittaessa yrityksen ja erehdyksen kautta, kirjoitamme juttua sitä mukaa kun homma etenee.
Me täällä puistikolla päädyimme opettelemaan digijakelun salat itse useammasta syystä. Ensinnäkin, vanhoista omakustannelevyistämme ei ole tarkoitus enää tehdä uusintapainoksia. Ne on julkaistu kotipolttoisilla cd-levyillä, jotka kokemustemme mukaan saattavat reilussa kymmenessä vuodessa hapettua levyhyllyssä pilalle! Digijakelu on siis myös tapa turvata biisien saatavuus niille, jotka ovat levyn meiltä joskus ostaneet. Alkuvaiheessa siirrellään vanhaa katalogia jaeltavaksi, mutta tarkoitus on käyttää samaa kanavaa myös julkaisemattomiin biiseihin. Jos jakelusta ei itse ota selvää, joutuu turvautumaan muihin ja tyytymään heidän hintoihinsa ja palvelutasoonsa.
1. Jakelukumppanin valinta
Major labeleiden suosimisesta syytetty Spotify ei halua tehdä suoraan yhteistyötä bändien tai kääpiösarjan ley-yhtiöiden kanssa. Spotifyyn pyrkivä joutuu siis käyttämään välittäjää, joita on pitkä lista. Hyvänä puolena on se, että välittäjältä biisit singahtavat myös muihin musiikkikauppoihin, kuten iTunesiin. Itse kappaleet ja niiden metadata täytyy siis syöttää vain kerran.
Olin jo ladannut biisejä TuneCore-nimiseen palveluun, kun päädyin vielä kerran tutustumaan toiseen suomalaisten suosimaan palveluun, Record Unioniin, tarkemmin. Mielipide kääntyi lopulta RU:n eduksi lähinnä siksi, että hinnoittelu sopii paremmin levyille joilla ei ole juuri tuotto-odotuksia. Lisäksi sillä on jakeluverkostossaan mukana Beatport ja Meteli.net. Tässä vaiheessa Record Union on siis niskan päällä, mutta mitään ei ole vielä kiveen kirjoitettu.
Artikkelisarja jatkuu, kunhan saamme IFPI:ltä oman ISRC-koodin, jota tarvitaan, että tekijänoikeustulot löytäisivät automaattisesti oikeaan osoitteeseen. Luvassa on paljon hankalia lyhenteitä, valtavia streamauskorvauksia ja muuta jännää, pysy kanavalla!
Blogi | 17.11.2012 | Kirjoitti: Markku |
Kommentit pois päältä artikkelissa Se oli douppii sillon – flyer- ja julistekulttuuria suomihiphopin alkuhämäristä
Tipan suosittelujen kautta päädyin It was dope at the time -blogiin. Blogin ylläpitäjällä näyttää olevan kattava kokoelma flyereitä ja valokuvia suomihiphopin alkuhämäristä Helsingissä – enkä nyt puhu pelkästään The Buumista, vaan vuosista jolloin räppibileitä ylipäätään alettiin järjestämään ja englanti oli vielä genren virallinen kieli.
Ennen tätä blogipostausta olisi pitänyt tsekata Panulta vuosiluvut, mutta veikkaan ekojen vaasalaisten räppibileiden olleen vuonna 1992. Ihan ensimmäisiin ei nuorta M79:ä kotoa laskettu ollenkaan, ja myöhemmin voitte kuvitella kuinka lujaa otti päähän, jos kotiintuloaika painoi päälle eikä illan esiintyjä ollut vielä hypännyt lavalle.
Mustavalkoflyerit ja -julisteet olivat tuolloin tärkeä – ja budjetin kannalta ainoa mahdollinen – markkinointikanava. Jälkeenpäin voisi kyseenalaistaa, olisiko niistäkin voinut säästää, sillä bileissä kävi joka kerta suunnilleen sama alakulttuuriporukka. Tapahtumalla piti kuitenkin olla nimi, flaikka ja julkka. Nimi oli yleensä poimittu jonkin hyvän biisin tai albumin nimestä: Check This Shit Out, Black Saturday, Payday, Drop…
Olimme sivusta hieman kateellisia vaasalaisen teknoväen flyereille, joissa oli värit ja fraktaalikuvioita tai varhaisia 3D-piirroksia. Samoin Helsingissä käydessä The Funkiestista tai Union Fiven tuulikaapista löytyi visuaalisesti upeita bilemainoksia, joita It was dope… nyt parhaillaan kerää nettiin. Me väänsimme Yhteislukion atk-luokassa Corelilla jonkinlaisen räpellyksen kasaan ja kävimme Facmanilla ottamassa kopiot.
Nythän flyereiden ja julisteiden merkitys tiedottamisessa tuntuu vähentyneen. Vaasassakin paikat, joihin julisteita saa laittaa, ovat vähentyneet roimasti: ketjuliikkeiden ikkunoihin ne eivät kelpaa ja roskiksiin teippaamisesta tulee sanomista. En kuitenkaan lähde haikailemaan vanhoja aikoja takaisin, sillä netti ja erityisesti Facebook ovat tapahtumanjärjestäjän parhaita ystäviä nykyisin. Toivon vaan, ettei Facebookin muutokset (näkyvyyttä pitää ostaa) ja järjestäjien omat toimet (kutsuja spämmätään kaikille ja yllytetään kilpailuilla muitakin tekemään samoin) aiheuta sitä, että tapahtumat jäävät huomaamatta.
PS. Silloin kauan sitten säästin joka räppibileiden flyerin ja laitoin ne kunniapaikalle omalle seinälle. Jostain syystä en tätä kokoelmaa löytänyt, mutta allaolevassa kuvassa on muutamia poimintoja tallella olevista julisteista. Osaa näistä keikoista olen itse ollut mukana järjestämässä, toiset on napattu kaupunkien seiniltä kun olemme itse olleet keikalla.
Kuvan saa klikattua suuremmaksi.
PPS. ”It was dope at the time” on lainaus Noncen ug-klassikosta Mix Tapes. YouTubesta sekin tietysti löytyy.
Panu on ansiokkaasti pitänyt kirjaa vanhemmista bileistä päivämäärineen ja ajankohtineen. Hän lähetti minulle tämän listan:
Pe 11.06.1993 CHECK THIS SHIT OUT! (Lyrical Outlaws)
La 18.09.1993 BLACK SATURDAY (Nuera [Hki], Lyrical Outlaws, Mac-1)
Pe 31.12.1993 BANK NEW YEAR 1994 (Lyrical Outlaws)
La 29.01.1994 PAYDAY (Gase [Hki], Lyrical Outlaws, Mac-1)
La 14.05.1994 FREAKY FLOW (The Master Brothers feat B.O.W, Duke D & DJ Kool Skinny [Hki], Rough & Rugged [Tre], Lyrical Outlaws)
La 20.08.1994 BUCK WILD (Nuera [Tre], Mac-1, Uncle Jamm)
La 08.04.1995 WAX DAT ASS (Uncle Jamm, Mac-1, High School Losers, Contrast)
La 08.06.1995 DRUM II (Nuera [Tre], Contrast)
La 10.02.1996 REPROGRAM
La 15.06.1996 DROP (Celes [Hki], Nuera [Tre], IllLogic, Contrast)
La 29.11.1997 PROCEED (Wonderers [Roi], illLogic)
Su 01.11.1998 ARGO-KLUBI (DJ Abraham [Hki], Juhani [Hki], Tipa [Hki])
Blogi | 14.11.2012 | Kirjoitti: Markku |
Kommentit pois päältä artikkelissa Hyvää Kehupäivää
Happoradion Aki Tykki päätti blogissaan pitää tänään Kehupäivän. Movemberin ja Nenäpäivän kohdalla hössötys alkaa kääntymään jo hyvää asiaa vastaan, mutta Kehupäivää ei ole vielä pilattu liialla sirkusmenolla – onhan tapahtuma vasta muutaman tunnin ikäinen. Postauksen luettuani lopetin välittömästi työnteon ja aloin miettimään, keitä minun tulisi tänään kiittää tai kehua. Ja alkoihan niitä löytymään.
Kehupäivä 2012 by M79
Marko Perälä, tulit Volumeen aika puskista, otit homman haltuun ja olet pitänyt yhdistyksestä huolta kohta viisi vuotta. Olet ottanut ulkopuolelta tulevia iskuja kärsivällisesti vastaan ja näin antanut muille työrauhan keskittyä mukavampiin juttuihin.
Timo Tiilikka, ruokaravintolasi pärjäisi mukavasti (ehkä jopa paremmin) ilman metelöiviä muusikkoja, mutta aina vaan sinulla on kipinä lähteä piristämään Vaasan tapahtumatarjontaa. Kiitos jo 13 vuotta jatkuneesta yhteistyöstä sekä keikkojen että kaupunkilehden saralla.
Craig Thomas ja Carter Bays, saatatte olla tosielämässä täysiä mulkeroita, mutta luomanne How I Met Your Mother palautti uskoni sitcomeihin. Jakso viikossa on liian harvoin, kiristäkää tahtia!
Round Table Suomi Finlandin jäsenet. Kun minut pari vuotta sitten kutsuttiin järjestön jäseneksi, mietin että mikähän verkostomarkkinointi- tai vuohenuhraajaorganisaatio mahtaa olla kyseessä. Kuluneet pari vuotta ovat kuitenkin osoittaneet, että kyseessä on ”ryhmä parhaita ystäviäsi, joita et vain ole vielä tavannut”. Olen tutustunut aivan huikeaan porukkaan niin Suomesta kuin ulkomailtakin tätä kautta.
Aki Karlsson, sinua ei mainita tässä koska vinkkasit Kehupäivästä tai koska kotisivusi on huikeaa visuaalista ilotulitusta. Sinut mainitaan, koska olet todellinen ammattilainen, jolta saa nanosekunnin nopeudella vastauksen mihin tahansa it-asiaan. Voisit pyytää joskus vastapalveluksiakin, tiedätsä?
Tommi Härmä, miksaaja jossa huumori tulee kaupan päälle. Saatat välillä näyttää tsetseenisotapäälliköltä, mutta sisälläsi asuu musiikkilajiamme ymmärtävä ammattilainen. Keikkastressi putoaa aina puoleen kun tiedämme sinun olevan miksauspöydän takana.
Hyvä lukijani, mitä jos tekisit oman listasi? Vinkkaa osoite kommentikenttään.
Blogi | 2.11.2012 | Kirjoitti: Markku |
Kommentit pois päältä artikkelissa Palmupuistikon Perjantainousut osa 26
Pitkästä aikaa! Palmupuistikon saitilla on vesi seissyt pari viikkoa, mutta kulisseissa tapahtuu: paitakauppa käy ja tulevana viikonloppuna kuvataan musiikkivideota toistaiseksi julkaisemattomaan biisiin. Stay tuned!
PerjantaiNOUSUT on harhaanjohtava nimi seuraavalle biisikimaralle. Nyt on kuitenkin käynyt niin, että viime aikoina luureissani on soinut paljon hidasta ja kaunista musiikkia. En usko vuodenaikamusiikkiin enkä siihen, että synkeää syksyä pitäisi pahentaa entisestään ranteidenpureskeluballadeilla. Kyse on vain siitä että olen kuunnellut paljon musiikkia töitä tehdessä, ja tällainen himmailu antaa ajatuksille enemmän tilaa kuin tappiin masteroitu mullikuororäppi.