Artikkelit avainsanalla "digijakelu"

Matkalla Spotifyyn, osa 4,5

Olemme saaneet Matkalla Spotifyyn -juttusarjasta positiivista palautetta, sekä verkossa että kasvotusten. Kiitos siitä, ilmeisesti teemme työtä jolla on tarkoitus.

Tällä hetkellä seuraamme henkeä pidätellen Hei Scullyn lukemia Spotifyssä ja YouTubessa, mutta digimyynnin tilastoista ja tilityksistä ei ole vielä hetkeen kerrottavaa. Olemme sillä aikaa tehneet skitsofreenisesti julkaisusopimuksia itsemme kanssa, koska firman ja luonnollisten henkilöiden väliset sopimukset rojalteihin ym. liittyen on syytä laittaa mustalla valkoiselle. Sopparikuvioista lisää myöhemmin.

Tässä pienenä välipalana muutama digijakeluun liittyvä uutinen sekä linkkejä, keitä verkossa kannattaa seurata, jos musiikkibisnes kiinnostaa.

Voiko mp-kolmosen myydä käytettynä?

Kirjoja Amazonista, biisejä iTunesista, lehtiä Newsstand-sovelluksista… ihmiset käyttävät parhaillaan suuria summia sellaisiin kokoelmiin, joiden jälleenmyyntiarvosta ei ole mitään tietoa. Saako tiedostokokoelman testamentata tai myydä toiselle? Toisissa palveluissa jo DRM estää sisällön luovuttamisen toiselle, toisissa ei. Missään tapauksessa perusteeksi luovuttamiskiellolle ei kelpaa, että ”käyttöehdoissa sanotaan näin”. Suosittelen lukemaan alustukseksi tämän Pekka Gronowin blogikirjoituksen.

Äänitteiden kokonaismarkkina pienessä kasvussa

Musiikkituottajat olivat valinneet uutisensa kärjeksi sen, että äänitteiden kokonaismyynti on pitkästä aikaa kasvussa. Fyysisten levyjen myynti jatkaa alamäkeään, mutta digitaalisten kova kasvu vääntää kokonaisuutta jo ylöspäin. Tiedostojen myynti kasvoi 16 ja Spotifyn kaltaisten tilauspalvelujen maksamat korvaukset 57 prosenttia! Ruotsissa vauhti on tätäkin kovempaa. Englannissa puolestaan iso levykauppaketju HMV on menossa nurin. Tikulla silmään sitä joka ceedeitä muistelee.

IFPI:n tilastoista sattui silmään, että musiikkivideoiden (DVD ja BluRay) myynti oli kyykännyt lähes 40 prosenttia. Olisiko Teoston ja TTVK:n fokus syytä olla chisugaten sijaan siinä, että YouTube saataisiin maksamaan edes jotain tekijänoikeuskorvauksia? Pekka Gronowin blogissa lisää tästäkin aiheesta.

MySpace uudistui

Ymmärsinkö nyt oikein, että uusi MySpace nollaa käyttäjien aikaisemmin solmimat yhteydet? Kirjauduin nimittäin piiiitkästä aikaa Vapaapudotuksen tunnareilla sisään ja vastassa oli hämmentävä leiska ja typötyhjä kaverilista. Eiköhän tää ollut viimeistään tässä. Tilalle suosittelemme SoundCloudia.

Seuraa heitä

Sen kunniaksi, että jäsenemme ”KunkkuP” on päättänyt siunata läsnäolollaan myös Twitteriä, annan nämä digitaaliseen musiikkiin liittyvät lukusuositukset Twitter-linkkeinä. Jos twiittailu ei maistu, löydät varmasti linkin myös kaverin blogiin/kotisivulle.

Bob Lefsetz (@Lefsetz)
Lefsetz kirjoittaa lähes päivittäistä uutiskirjettä – kyllä, jengi käyttää sähköpostia näihin hommiin vielä vuonna 2013 – musiikkibisneksen koukeroista. Vaikka musabisnesveteraani puhkeaa välillä pitkiin muisteluihin, kuinka biisi X teki vuonna Y häneen ikuisen vaikutuksen, uutiskirje on kaikkea muuta kuin menneisyydessä roikkumista. Muutoshaluttomat levy-yhtiöt ja ahneet promoottorit saavat Bobilta armotonta kritiikkiä.

Jay Frank (@futurehitdna)
Muistaakseni se oli Tamu, joka suositteli Jay Frankin kirjoittamaa FutureHit.DNA-kirjaa jo pari vuotta sitten. En ole saanut tätä hitin tankkaamiseen opastavaa kirjaa vieläkään käsiini, mutta Frank menee jo eteenpäin yrittäessään ymmärtää, mikä saa ihmiset rakastumaan tiettyihin biiseihin.

Digital Music News (@digitalmusicnws)
Musiikkiteollisuuden uutisia, lähinnä Yhdysvaltain näkökulmasta.

Antti Isokangas (@AnttiIsokangas)
Hieman viestintää, vähän musiikkia, ripaus bisnestä. Skaala on laaja, mutta Isokangas harvoin postaa skeidaa.

PaidContent (@paidContent)
PaidContent käsittelee artikkeleissaan enimmäkseen mediaa ja kirjoja, mutta jo saitin nimi – miten saada yleisö maksamaan digitaalisesta sisällöstä – paljastaa, että musamiehenkin on syytä tutustua.

+1

Digital Audio Insider
Record Unionin ylläpitäjien suosituksista löytyi tämä David Harrellin saitti, joka päivittyy harvakseltaan, mutta sisältää tuoreelle musiikkimogulille tuhdin arkiston tutustuttavaksi.

– – –

PS. Aikaisemmat Matkalla Spotifyyn -kirjoitukset tästä

– – –

PPS. Minua voi seurata Twitterissä nimellä @mikonen. Palmupuistikon, Sedän ja Kunkun kaikista aktiviteeteista lähtee lintulandiaan automatisoitu virta tunnuksella @palmupuistikko

Matkalla Spotifyyn, osa 4

On kulunut jo kuukausi, kun lähdimme opettelemaan Spotify-julkaisua. Meillä on digitaalisilla markkinoilla kaksi julkaisua, Vapaapudotuksen Kun te nukutte reilun 11 vuoden takaa sekä Kunkun ja Tamun uusin, Hei Scully -sinkku. Scullyllä tehtiin heti historiaa, kun saimme Palmupuistikon nimen Suomen latauslistalle Warnerin, Sonyn ja muiden jättiläisten sekaan. Biisi meni sijalle 11 ekalla listaviikolla, iTunesissa se kävi parhaimmillaan kakkosena.

Scullystä on höpötetty jo ihan tarpeeksi, joten kurkistetaan hetkeksi digijakelussa sinne konehuoneen puolelle.

Spotify Trends

Jakelijamme Record Union raportoi myynneistä kuukausittain, kolmen kuukauden viiveellä. Eli joulukuussa julkaistusta levystä alkaa tihkumaan tietoa vasta maaliskuun lopussa. Tämähän on aikakaudellamme ikuisuuden pituinen viive. YouTubesta ja Google Analyticsistä omakustanne-levymoguli näkee julkaisun saaman vastaanoton lukuja lähes reaaliajassa, mutta hän haluaisi varmasti tietää myös myyntimääriä ennen kuin julkaisusta tulee ”eilisen sanomalehti”.

Record Unionilla ja Spotifyllä on onneksi beta-vaiheessa oleva tilastopalvelu, Spotify Trends. Se esittää Spotify-soittokerrat siedettävällä kahden päivän viiveellä. Alla Kun te nukutte EP:n käppyrä:

spotifytrends

Soittokertojen ohella Record Union paljastaa muutakin Spotify-kuulijakunnasta:

– mistä maista he tulevat
– mitä Spotify-tuotetta he käyttävät (ilmainen, Open, Premium, Unlimited)
– minkä ikäisiä he ovat
– ovatko he naisia vai miehiä

Meidän faniemme enemmistö näyttäisi olevan hyvin bändin kaltaista sakkia: Premiumia käyttäviä 28-34-vuotiaita miehiä Suomesta.

EP:n biisejä on tällä hetkellä kuunneltu n. 350 kertaa. Vaikka se on naurettavan pieni määrä ja enteilee naurettavan pieniä streamauskorvauksia, se on alku juuri sille mitä halusimme. Tilanteelle, jossa vanha katalogimme on kaikkien saatavilla ilmaiseksi tai pikkurahalla, mutta meillä säilyy edes jonkinlainen julkaisijan oikeus matskuun.

Huolia ja murheita

Metadata aiheutti hieman harmia Scullyn julkaisun kynnyksellä. Vaikka biisi lähti Record Unionista ”Kuningas Pähkinä & Setä Tamu” esittäjänään, oli se päätynyt Spotifyyn molempien nimellä ”Kuningas Pähkinä, Setä Tamu” ja iTunesiin Pähkinän soolobiisinä ”feat. Setä Tamu”. Erikoismerkki & artistin nimessä tämän lienee aiheuttanut, tarkempaa syytä emme koskaan kuulleet.

Meillä oli jakelijaa valitessa kutina, että ruotsalaisen yrityksen kanssa asiointi olisi helpompaa kuin jenkkiläisen, ovathan lait ja tekijänoikeudet Suomessa ja Ruotsissa hyvin samankaltaiset. Tässä kohdassa Record Union pääsikin loistamaan. Periaatteessa he eivät salli jo julkaistujen levyjen metadatan muokkaamista, mutta nyt saimme tosi hyvää palvelua. Sähköpostilla lähetettyyn korjauspyyntöön vastattiin Tukholmasta seuraavana päivänä ja ylihuomenna metadata alkoi päivittymään oikeaan suuntaan. Vieläkin iTunesissa on se ongelma, että artistin nimen klikkaaminen ei listaa Hiittiä ja Palmasia, mutta pystymme toistaiseksi elämään asian kanssa.

– – –

Tämä on jatkokertomus, lue muut osat: Matkalla Spotifyyn.

Matkalla Spotifyyn, osa 3

Voi tätä onnen päivää! Kävin digijakelun kimppuun viime torstaina ja latasin biisit Record Unioniin perjantaina. Nyt on tiistai ja neljästä musiikkipalvelusta kolmessa lätty on jo julkaistu.

Kun Te Nukutte Spotifyssä
Kun Te Nukutte iTunesissa
Kun Te Nukutte Nokian musiikkipalvelussa

Siihen nähden, että Record Union suosittelee lataamaan biisit jopa kuusi viikkoa ennen toivottua julkaisupäivää, tämä oli todella nopeaa toimintaa. Nopeus antaa toivoa sen suhteen, että omakustannejulkaisijakin voi ajoittaa julkaisut tarkasti. Toivotaan että tulevan Kunkku & Tamu -biisinkin kanssa aikataulu pitää yhtä hyvin.

Hinnoittelua tässä juttusarjassa ei ole käsitelty – siitä yksinkertaisesta syystä, että julkaisijalla ei ole sananvaltaa siihen. Sovelluspuolellahan hinnan  (tai ilmaisuuden) saa päättää itse, ja onnistuneella hinnoittelulla on valtava merkitys menestykseen. iTunesissa EP maksaa 2,99 ja Nokialla 4,99 euroa, yksittäisen biisin maksaessa 0,99 euroa kummassakin. Toivottavasti ainakin Spotify-kuuntelu on teistä hintansa väärti!

– – –

Tämä on jatkokertomus, lue muut osat: Matkalla Spotifyyn.

Matkalla Spotifyyn, osa 2

Vanhan omakustanteemme matka kohti Spotifyä jatkuu. Valitsin jakelijaksi Record Unionin, sillä sen hinnoittelu sopi hyvin albumille, jolle on odotettavissa lähinnä streamauksia ja vähän latauksia.

Hanki nämä valmiiksi ennen kuin aloitat

– biisit CD-laatuisina (16-bit, 44.1 kHz, Stereo)
– kansikuva koossa 1600 x 1600 px, RGB JPG
– PayPal-tili, jolla rahaa tai joka on liitetty luottokorttiin
– ISRC-koodi (hyödyllinen, mikäli aiot toimia ”labelina” jatkossakin)

Projekti oli juuttua lähtötelineisiin, sillä oma kopioni Kun Te Nukutte -ep:stä ei enää toiminut läppärin optisessa asemassa. Poltetun cd-r-levyn käyttöikä saattaa siis jäädä kymmeneen vuoteen, vaikka sitä säilyttäisi siististi kotelossa, mikä on huolestuttavaa. Onneksi minulla oli pari myyntiin tarkoitettua vielä jäljellä, joista yhdestä sain raidat ripattua.

En edes muista millä softalla levy on miksattu, mutta olen sentään hoksannut tallentaa varmuuskopiot yksittäisistä raidoista. Tästä seurasi tietysti suunnaton kiusaus ruveta miksaamaan ja masteroimaan biisejä uudestaan. Logicin plugareilla ja hyvillä monitoreilla saisi varmasti parempaa jälkeä kuin halpiskuulokkeilla ja tupladekkimankalla, joilla säätelin soundeja yksiössäni. Tästä tulisi kuitenkin loputon kierre: kun miksaus olisi valmis, seuraavaksi tekisi mieli nauhoittaa säkeistöt paremmin, ja niin edelleen. Pian biisi olisi muuttunut joksikin muuksi. Niinpä päätin olla koskematta raitoihin ollenkaan.

Kannet olen tehnyt vuonna 2001 CorelDrawilla. Aikoinaan suosittu taitto-ohjelma on nykyisin lähinnä kirosana, sillä sen tiedostoja ei ole tahtonut saada millään nykysoftalla auki. Illustratoriin on onneksi jossain välissä tullut Corel-tuki. Fontit olivat vähän vinksallaan, mutta kopioin kuvat Photoshopiin ja asettelin tekstit uudelleen siellä. Kansissakin pyrin alkuperäisen kaltaiseen lopputulokseen.

ISRC-koodin sai IFPI:ltä näppärästi sähköpostivaihtona kahdessa vuorokaudessa: hakemus pdf:nä sisään, maksu tilille, koodi meille. Koodi on siis maatunnuksesta, julkaisijan tunnuksesta, vuosiluvusta ja juoksevasta numerosta koostuva sarjanumero, joka tallennetaan äänitteeseen ja joka helpottaa biisien automaattista luettelointia ja soittoraportointia.

2. Kappaleiden syöttäminen jakelijan järjestelmään

Sitten ei muuta kuin Record Unionin palvelua ihmettelemään. Käyttöliittymä on sen verran selkeä, että en käy joka vaihetta tässä tarkemmin läpi. Marssijärjestys on seuraavanlainen:

1. wav-tiedostot uploadataan palvelimelle


2. raitoihin lisätään metadata (kappaleen nimi, esittäjä, ISRC ym.)
3. raidat valitaan julkaisuun (biisijärjestys asetetaan, kansikuva lisätään)
4. julkaisun metadata syötetään (nimi, viivakoodi jos on)
5. julkaisun saatavuus syötetään (julkaisupäivä, markkina-alueet)
6. valitaan musiikkipalvelut, joihin julkaisu jaellaan


7. tarkistetaan vielä kaikki syötetyt tiedot, sillä julkaisun jälkeen ne lukittuvat


8. maksetaan julkaisumaksu

Laitoin levylle julkaisupäiväksi ”heti”, jotta näkisin kuinka pitkä viive eri palveluissa on. Uudelle levylle suositellaan julkaisupäivää kolmen viikon päähän, jotta sillä on mahdollisuus päästä palvelujen uutuuslistoille (omakustanne iTunesin etusivulla? Tuskinpa). Julkaisun aikatauluttaminen kannattaa kuitenkin aina. Silloin muut markkinointitoimenpiteet, kuten Facebook-tiedotus tai YouTube-videon julkaiseminen, voidaan aloittaa juuri kun levy tulee myyntiin.

Musiikkipalveluiksi valitsin Spotifyn, iTunesin, Nokian ja 24/7 Entertainmentin (Meteli.net). RU veloittaa niistä vain 1,5 dollaria per palvelu, mutta turha maksaa sitäkään vähää palveluista jotka eivät toimi Suomessa. Lista RU:n kaikista kumppaneista löytyy täältä.

Jakelu tiskijukkien suosimaan Beatportiin jää tässä vaiheessa vielä kysymysmerkiksi. Record Union antaa ristiriitaista tietoa: toisaalla lukee, että BP haluaa hyväksyä jokaisen labelin erikseen, toisaalla luvataan että biisit päätyvät sinne helposti. Selvitämme tilannetta.

3. Artisti maksaa

Oletuksena Record Union ottaa 15 % myynneistä. Julkaisija voi halutessaan puolittaa provikan 7,5 prosenttiin 20 dollarin kertamaksulla, jos luottaa että biisit tulevat myymään hyvin.

EP-mittaisen levyn julkaisu tuli näillä valinnoilla maksamaan yhteensä 20,5 dollaria ensimmäiseltä vuodelta. Jatkossa uusimismaksu on 8,75 dollaria, mikä on mielestäni ihan kohtuullinen summa siitä, että biisit pysyvät tarjolla laillisissa kanavissa. Jos streamaus- ja lataustuotot ylittävät tuon summan, omaa rahaa ei tarvitse syöttää lisää koneistoon vaan ”artisti maksaa” -mentaliteetin sijaan artisti saattaa päästä jopa saamapuolelle.

Biisit ovat nyt matkalla Spotifyyn, mutta artikkelisarja ei lopu tähän. Seuraavissa osissa vahditaan toimitusaikoja, perehdytään raportointiin ja koitetaan saada Beatport skulaamaan.

PS. Sähköpostiin tupsahti sopivasti eilen Record Unionin 30 % alennuskoodi, jonka pitäisi olla voimassa joulukuun ajan. Jos siis olet samalla asialla kuin me, syötä maksuvaiheessa koodi (koodi poistettu, se olikin kertakäyttöinen) sille varattuun kenttään.

– – –

Tämä on jatkokertomus, lue muut osat: Matkalla Spotifyyn.

Matkalla Spotifyyn, osa 1

Tässä artikkelisarjassa tullaan käymään seikkaperäisesti läpi ne vaiheet, joilla artisti tai pienlevy-yhtiö saa oman musiikkinsa Spotifyyn. Tarvittaessa yrityksen ja erehdyksen kautta, kirjoitamme juttua sitä mukaa kun homma etenee.

Me täällä puistikolla päädyimme opettelemaan digijakelun salat itse useammasta syystä. Ensinnäkin, vanhoista omakustannelevyistämme ei ole tarkoitus enää tehdä uusintapainoksia. Ne on julkaistu kotipolttoisilla cd-levyillä, jotka kokemustemme mukaan saattavat reilussa kymmenessä vuodessa hapettua levyhyllyssä pilalle! Digijakelu on siis myös tapa turvata biisien saatavuus niille, jotka ovat levyn meiltä joskus ostaneet. Alkuvaiheessa siirrellään vanhaa katalogia jaeltavaksi, mutta tarkoitus on käyttää samaa kanavaa myös julkaisemattomiin biiseihin. Jos jakelusta ei itse ota selvää, joutuu turvautumaan muihin ja tyytymään heidän hintoihinsa ja palvelutasoonsa.

1. Jakelukumppanin valinta

Major labeleiden suosimisesta syytetty Spotify ei halua tehdä suoraan yhteistyötä bändien tai kääpiösarjan ley-yhtiöiden kanssa. Spotifyyn pyrkivä joutuu siis käyttämään välittäjää, joita on pitkä lista. Hyvänä puolena on se, että välittäjältä biisit singahtavat myös muihin musiikkikauppoihin, kuten iTunesiin. Itse kappaleet ja niiden metadata täytyy siis syöttää vain kerran.

Olin jo ladannut biisejä TuneCore-nimiseen palveluun, kun päädyin vielä kerran tutustumaan toiseen suomalaisten suosimaan palveluun, Record Unioniin, tarkemmin. Mielipide kääntyi lopulta RU:n eduksi lähinnä siksi, että hinnoittelu sopii paremmin levyille joilla ei ole juuri tuotto-odotuksia. Lisäksi sillä on jakeluverkostossaan mukana Beatport ja Meteli.net. Tässä vaiheessa Record Union on siis niskan päällä, mutta mitään ei ole vielä kiveen kirjoitettu.

Artikkelisarja jatkuu, kunhan saamme IFPI:ltä oman ISRC-koodin, jota tarvitaan, että tekijänoikeustulot löytäisivät automaattisesti oikeaan osoitteeseen. Luvassa on paljon hankalia lyhenteitä, valtavia streamauskorvauksia ja muuta jännää, pysy kanavalla!

– – –

Tämä on jatkokertomus, lue muut osat: Matkalla Spotifyyn.