Solar Sound pre-party

Takavuosinahan jotkut yrittivät viritellä jotain ihme kissanhännänvetoa Seinäjoen ja Vaasan välille. Oli miten oli, siitä ei eilen ollut mitään tietoa, kun kävimme Seinäjoen Ilonassa Solar Sound festareiden lämmittelykekkereissä keikalla. Vastaanotto oli kerrassaan mahtava, niin yleisön, kuin järjestävän tahonkin puolesta. Nöyrimmät kiitokset siis Seinäjoen suuntaan, tässä teille hieman raporttia kuvien ja podcastin muodossa. Rentoa viikonloppua!

p.s. Ensi viikolla jännittää!

Tsekkaa tää: C2C – Happy

Vaikka huipputaitavien tiskijukkien eli turntablistien kädentaitoja on pakko ihailla, levyjen raaputtelusta harvemmin syntyy miellyttävää musiikkia. Samaa ilmiötä löytyy varmasti huipputaitavien kitaristien leiristä: tekninen suorittaminen ottaa niskalenkin biisirakenteesta ja lopputulos on lähinnä kollegoille suunnattu showcase. Tsekkaa jos et usko: The Beat Junkies, X-Ecutioners, Invisibl Skratch Piklz… aika puuduttavaa kuunneltavaa.

Ranskassa, tuossa vaahtokarkinpehmeän housen ja sielukkaan hip-hopin maassa, osataan kuitenkin annostella raaputtelua ja melodioita oikeassa suhteessa. Neljästä dj:stä koostuva C2C on nelinkertainen DMC-mestari, joka julkaisee myös omaa musiikkia. Kyseinen biisi tuo mieleeni joskus kaaaauan sitten vaikuttaneen Jive Bunnyn, joka paketoi varhaista rokkia tanssilattiaystävällisiksi potpureiksi.

Jos Happy tuntuu liian crossoverilta, C2C:ltä löytyy myös perinteisempää hip-hoppia, ja kaiken lisäksi jätkät osaavat myös ottaa yleisönsä ja räpätä!

Festarialalla työskentelevä pikkulintu lauloi, että C2C:tä oli kosiskeltu Suomeenkin, mutta bändillä menee juuri nyt Ranskassa ja USA:ssa niin lujaa, että hinta oli liian kova.

PS. C2C:llä on käynnissä remix-kilpailu Happystä. Jos lukijoissa on tuottajia, lataa raidat ja lähetä oma versio kisaan ennen 29. huhtikuuta.

Vaasa <3

Olipa mukavaa keikkailla kotikonnuilla, kuten aina. Kiitos kaikille kannustuksesta, ihan tässä sanattomaksi vetää ja olo on superkiitollinen. En väitä, että me mitään profeettoja ollaan, puhumattakaan professoreista, mutta Vaasa on kyllä todistanut vanhan sanonnan ”Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan” täydeksi huuhaaksi. Niin mahtavasti vaasalaiset ovat meitä kannustaneet viime vuosina. Erityiskiitokset vielä kaikille ystäville (tiedätte keitä olette), joiden kanssa nähdään ihan liian harvoin nykyään, oli todella mahtavaa kun tulitte paikalle. Ensi viikonloppuna kutsuu Seinäjoki, nähdään siis siellä! KIITOS!

P.s. Blindfire-Jussi otti todella hienoja kuvia keikalta, ehdin jo nähdäkin muutaman ja 7am-Aki videoi, joten julkaistaan varmasti myöhemmin lisää materiaalia. Kiitos miehet!

P.s. osa 2 : Kiitos eturivin tytölle, joka sitoi mun kengännauhan!

Paljonko somea on liikaa?

Lukekaapa tämä artikkeli Alex Daysta, brittiläisestä omakustannemuusikosta joka päätti ”hakkeroida” itsensä listakärkeen. Hän ponnahti sittemmin maansa sinkkulistan neloseksi ja yhtäkkiä kaikki musamediat halusivat tietää, mikä hänen salaisuutensa on. Toisin kuin Lily Allen ja Arctic Monkeys, joiden tuhkimotarinaa Myspacessa ilmeisesti liioiteltiin aikanaan, Day on edelleen täysin itsenäinen musiikintekijä ja -julkaisija. Kun kaverilla on 700 000 seuraajaa YouTubessa, lehdistöä ja managementia ei tarvita välikäsiksi mutkistamaan asioita.

Artikkeli sivuaa juttutuokiota, joka meillä oli viime lauantaina keikkaa odotellessa Game Roomin Ollin kanssa. Olli totesi, että viime aikoina menestystä saavuttaneita suomalaisräppäreitä yhdistää yksi asia: he juttelevat sosiaalisessa mediassa aktiivisesti ja henkilökohtaisella otteella. Joka kanavaan yhtä aikaa postattavien copy-paste-tiedotteiden aika on ohi.

Näin vanhoiksi gubbeiksi olemme sopeutuneet musamaailman murrokseen aika hyvin. Setä hoitaa FB-sivujaan sekä YouTube-kanavaansa kuin omaa poikaa ja Kunkku puolestaan loistaa Instagramissa. Olemme sopeutuneet siihenkin, että musiikista ei haluta enää maksaa – sen tekemiseen käytetyt rahat pitää yrittää kerätä takaisin keikkailemalla. Mutta miltä backstage-kuvat, studiopäiväkirjat ja tilapäivitykset tuntuvat soittajasta, jolle itsensä esilletuominen ei tunnu yhtään luontevalta?

Jyväskylä!

Jyväskylän perjantai-ilta.. Kylläpä meitä hemmoteltiin! Mahtava vastaanotto Escapessa ja mukavasti väkeä paikalla, vaikka samana iltana kaupungissa esiintyi ainakin Jannika B, Karri Koira ja Scandinavian Hunks(!). Lisäpisteitä toi bäkkärin karaokelaitteisto – Setä kajautti mm. Frank Sinatran My wayn ja tottakai ikivihreän kotimaisen, Loirin Lapin kesän..  huhhuh! Kello on tätä kirjoittaessani 4.40 ja aamulla matka jatkuu kohti Helsinkiä, Kaapelitehdasta ja Tuborg Spring Breakia. Nähdään siis siellä. Kerran vielä isot kiitokset Jyväskylän jengille, we love you! p.s. Kuvien alta löytyy myös kohtalaisen levoton podcast.