Artikkelit avainsanalla "Perjantainousut"

Palmupuistikon Perjantainousut osa 26

Pitkästä aikaa! Palmupuistikon saitilla on vesi seissyt pari viikkoa, mutta kulisseissa tapahtuu: paitakauppa käy ja tulevana viikonloppuna kuvataan musiikkivideota toistaiseksi julkaisemattomaan biisiin. Stay tuned!

PerjantaiNOUSUT on harhaanjohtava nimi seuraavalle biisikimaralle. Nyt on kuitenkin käynyt niin, että viime aikoina luureissani on soinut paljon hidasta ja kaunista musiikkia. En usko vuodenaikamusiikkiin enkä siihen, että synkeää syksyä pitäisi pahentaa entisestään ranteidenpureskeluballadeilla. Kyse on vain siitä että olen kuunnellut paljon musiikkia töitä tehdessä, ja tällainen himmailu antaa ajatuksille enemmän tilaa kuin tappiin masteroitu mullikuororäppi.

Bat For Lashes – Marilyn

Beach House – Lazuli

Ultramariini – Elohopeaa

Palmupuistikon Perjantainousut (lite) osa 25

TJH87 – Break Away Kicks

Joskus maailma on tosi pieni. Kun pari tuntia sitten ajelimme kohti limenvihreää studiotamme, YleXillä soi maistuva elektrobiisi. En Pähkinän mekastukselta saanut selvää, mikä artisti oli kyseessä, mutta kotiin päästyäni lähdin penkomaan kanavan soittolistaa ja Googlea. Paitsi että esittäjä paljastui Daft Punkin tai Justicen (molemmat nimiä, jotka tullaan vielä mainitsemaan tämän biisin yhteydessä usein) sijaan suomalaiseksi TJH87:ksi, sällit olisivat tänään keikalla vain parinsadan metrin päässä Volumen ja Renegaden konemusaillassa. Huomisen spektaakkelin vuoksi taidan tänään viihtyä kotona kopassa peitto korvilla, mutta TJH87 menee ehdottomasti tarkkailtavien bändien joukkoon.

Palmupuistikon Perjantainousut osa 24

Perjantainousujen 24. luukku aukeaa, ja sieltä näkyy New York.

Disco Ensemble – Second Soul

Lämpenin melkoisen hitaasti Disco Ensemblelle. Aki oli bändistä mehuissaan jo Viper Ethicsin aikaan ja suositteli kovasti minullekin, mutta kavereita DE:n kanssa meistä tuli vasta muutama vuosi myöhemmin. Uuden levyn ekaa sinkkua on kehuttu/haukuttu stadionrockiksi – minulle tämä ainakin toimii.

Duck Sauce – Luis Guzman

Duck Saucen diskolekasta on omistettu Luis Guzmanille, tuolle latinogangsterien ja linnakundien uskolliselle tulkitsijalle, oma versio. Video on samanlaista bailauksen ja julkkis-cameoiden vilskettä kuin alkuperäinen, joka aiheuttaa minussa aina pakottavan tarpeen käydä Finnairin sivuilla tähyilemässä New Yorkin-lentojen hintoja. Biisistä vinkkasi Roimela leffablogissaan.

Gang Starr – Royalty

Halusin soittaa teille nuo kaksi ylintä biisiä. Kolmatta valitessani tajusin, ettei kappaleille löydy kirveelläkään yhteistä teemaa, kunnes hoksasin metrokylteistä, että Second Soulhan on kuvattu myös New Yorkissa. Siitä kaupungista hyviä videoita riittää, joten otetaan tähän väliin siis Gang Starrilta kipales, johon en todennäköisesti koskaan kyllästy.

PS. Kunkku, Tamu, Stig, DJPP ja M79 eli tuttavallisemmin Viiksikko esiintyy huomenna Teuvan Hovifesteillä. Toivottavasti nähdään siellä!

PPS. Perjantainousut Spotify-soittolistana tästä.

Palmupuistikon Perjantainousut osa 23

Alkamaisillaan oleva viikonloppu vierähtää minun osaltani Rovaniemellä Rockfutiksen SM-turnauksessa FC Volumen vihreässä pelipaidassa. Tämä on peräti toinen kerta tänä kesänä kun vedän nappikset jalkaan, joten tulospuolella odotukset eivät ole järin korkealla – mutta kisaturistinkin rooli käy! Tulevan urheilusuorituksen kunniaksi Perjantainousuissa soi korkeaoktaaninen tsemppausmusiikki, kuitenkin ne ilmiselvät eyeofthetigerit väistäen. (lisää…)

Palmupuistikon Perjantainousut osa 22

Tänä perjantaina Setä tarjoilee nipun suomalaista nostalgiaa. 60- 70- ja vielä 80-luvullakin tehtiin runsaasti käännösbiisejä ja olen useasti ihmetellyt, miksi näin. Varmasti joku viisaampi tietäsi tähänkin ilmiöön selityksen. Toisaalta, mitäpä sen väliä kunhan homma toimii. Vaikka löytyyhan noilta ajoilta myös kotimaista tuotantoa, mutta nykymenoon verrattuna käännösbiisien osuus oli huomattava. Termi ”Perjantainousut” on jälleen kerran vähintäänkin harhaanjohtava, mutta mihin melankolinen monni suomuistaan pääsisi ?

Olavi Virta : Vihreät Niityt

Alkuperäinen Biisi : The Brothers Four : Greenfields

Suomalaisen musiikkiväen, kuten myös Sedän edelleen suuresti ihailema Olavi Virta on yksi Suomen eniten levyttäneitä artisteja. Ja kyllä. Kappale viiltää jollain tavalla jopa karskia Gerbyn Tiikeriä jostain sieltä syvältä. Eipä ole Olavi turhaan palvottu. Tosin olen aina ihmetellyt biisin tuotantoa. Miksi liidilaulu on tuplattu tai jopa triplattu ? Mitä on ollut tuottajan mielessä, kun on päättänyt käyttää tätä iänikuista trikkiä, jolla normaalisti noihin aikoihin ja vielä näinäkin päivänä saadaan kokematon ja epävireinen laululintu kuulostamaan messevältä. Tähän jippoon ei Virran kohdalla olisi todellakaan tarvinnut turvautua. No, eipä se tunnelmaa latista.. *snif*

Korroosio : Hei Hei Hei

Vuonna 1980 julkaistu uutta aaltoa edustava styge on kaikessa huvittavuudessaan mainio. Kuulin tämän biisin pitkästä aikaa viime kesänä Radio Suomen (Sedän lempparikanava) kasariohjelmassa Lakatut Varpaankynnet  ja lauluhan iski kuin vanha kunnon Korkeajännitys. Sedässähän on aina asunut se pieni new wave- sekä punkhyypiö. Knoppitietona mainittakoon, että bändissä vaikutti myös legendaarinen Joel Hallikainen. Eiköhän kaikilla meillä musaveijoilla ole jonkunlainen salattu menneisyys.. laitetaan vielä loppuun Sedän erikoismaininta mahtavan sekavista synaraidoista !

Rauli Badding Somerjoki : Aamuöiseen sateeseen

Alkuperäinen biisi : Gordon LightfootEarly morning rain

Voi poloista Raulia. En voi väittää tuntevani hänen elämäänsä mitenkään yksityiskohtaisesti, mutta biisin tarina on riipivä ja varmasti kumpuaa miehen omista kokemuksista. Tässä tyylilajissa Rauli olikin parhaimmillaan. Mielestäni Baddingin rokkibiiseistä kuuluu selkeästi, ettei kaveri koskaan halunnut edes vetää rokkia. Enkä perusta mielipidettäni Badding -elokuvan väritettyyn tarinaan, vaan tietyllä tavalla pakonomainen suorittaminen on useissa Baddingin rokeimmissa biiseissä hyvinkin kuultavissa. Parhaimmillaan Rauli olikin juuri tämän kaltaisessa tulkinnassa. Ilman minkäänlaista päihteiden käytön ja perinteisen rock’n’roll -elämäntyylin ihannointia – Baddingin kaltaisia todellisia taiteilijoita tarvittaisiin musiikin saralla näinä päivinä, jolloin bändit kiertävät maata virkamiesasenteella heräten keikanjälkeisenä aamuna kukonlaulun aikaan ehtiäkseen lenkille tai salille ennen superfoodilla viritettyä aamiaista. Viihteestä ja viihdyttäjistä on taika kadonnut, mutta Baddingin musiikki elää. RIP Rauli.