Matkalla Spotifyyn, osa 3

Voi tätä onnen päivää! Kävin digijakelun kimppuun viime torstaina ja latasin biisit Record Unioniin perjantaina. Nyt on tiistai ja neljästä musiikkipalvelusta kolmessa lätty on jo julkaistu.

Kun Te Nukutte Spotifyssä
Kun Te Nukutte iTunesissa
Kun Te Nukutte Nokian musiikkipalvelussa

Siihen nähden, että Record Union suosittelee lataamaan biisit jopa kuusi viikkoa ennen toivottua julkaisupäivää, tämä oli todella nopeaa toimintaa. Nopeus antaa toivoa sen suhteen, että omakustannejulkaisijakin voi ajoittaa julkaisut tarkasti. Toivotaan että tulevan Kunkku & Tamu -biisinkin kanssa aikataulu pitää yhtä hyvin.

Hinnoittelua tässä juttusarjassa ei ole käsitelty – siitä yksinkertaisesta syystä, että julkaisijalla ei ole sananvaltaa siihen. Sovelluspuolellahan hinnan  (tai ilmaisuuden) saa päättää itse, ja onnistuneella hinnoittelulla on valtava merkitys menestykseen. iTunesissa EP maksaa 2,99 ja Nokialla 4,99 euroa, yksittäisen biisin maksaessa 0,99 euroa kummassakin. Toivottavasti ainakin Spotify-kuuntelu on teistä hintansa väärti!

– – –

Tämä on jatkokertomus, lue muut osat: Matkalla Spotifyyn.

Hei Scully -teaser

Kuningas Pähkinä ja Setä Tamu julkaisevat vielä ennen joulua uuden biisin. ”Hei Scully” tulee olemaan taattuun Palmupuistikko-tyyliin ladattavissa ilmaiseksi. Biisistä on kuvattu myös yliluonnollisissa tunnelmissa liikkuva video, josta ohessa maistiainen:

Matkalla Spotifyyn, osa 2

Vanhan omakustanteemme matka kohti Spotifyä jatkuu. Valitsin jakelijaksi Record Unionin, sillä sen hinnoittelu sopi hyvin albumille, jolle on odotettavissa lähinnä streamauksia ja vähän latauksia.

Hanki nämä valmiiksi ennen kuin aloitat

– biisit CD-laatuisina (16-bit, 44.1 kHz, Stereo)
– kansikuva koossa 1600 x 1600 px, RGB JPG
– PayPal-tili, jolla rahaa tai joka on liitetty luottokorttiin
– ISRC-koodi (hyödyllinen, mikäli aiot toimia ”labelina” jatkossakin)

Projekti oli juuttua lähtötelineisiin, sillä oma kopioni Kun Te Nukutte -ep:stä ei enää toiminut läppärin optisessa asemassa. Poltetun cd-r-levyn käyttöikä saattaa siis jäädä kymmeneen vuoteen, vaikka sitä säilyttäisi siististi kotelossa, mikä on huolestuttavaa. Onneksi minulla oli pari myyntiin tarkoitettua vielä jäljellä, joista yhdestä sain raidat ripattua.

En edes muista millä softalla levy on miksattu, mutta olen sentään hoksannut tallentaa varmuuskopiot yksittäisistä raidoista. Tästä seurasi tietysti suunnaton kiusaus ruveta miksaamaan ja masteroimaan biisejä uudestaan. Logicin plugareilla ja hyvillä monitoreilla saisi varmasti parempaa jälkeä kuin halpiskuulokkeilla ja tupladekkimankalla, joilla säätelin soundeja yksiössäni. Tästä tulisi kuitenkin loputon kierre: kun miksaus olisi valmis, seuraavaksi tekisi mieli nauhoittaa säkeistöt paremmin, ja niin edelleen. Pian biisi olisi muuttunut joksikin muuksi. Niinpä päätin olla koskematta raitoihin ollenkaan.

Kannet olen tehnyt vuonna 2001 CorelDrawilla. Aikoinaan suosittu taitto-ohjelma on nykyisin lähinnä kirosana, sillä sen tiedostoja ei ole tahtonut saada millään nykysoftalla auki. Illustratoriin on onneksi jossain välissä tullut Corel-tuki. Fontit olivat vähän vinksallaan, mutta kopioin kuvat Photoshopiin ja asettelin tekstit uudelleen siellä. Kansissakin pyrin alkuperäisen kaltaiseen lopputulokseen.

ISRC-koodin sai IFPI:ltä näppärästi sähköpostivaihtona kahdessa vuorokaudessa: hakemus pdf:nä sisään, maksu tilille, koodi meille. Koodi on siis maatunnuksesta, julkaisijan tunnuksesta, vuosiluvusta ja juoksevasta numerosta koostuva sarjanumero, joka tallennetaan äänitteeseen ja joka helpottaa biisien automaattista luettelointia ja soittoraportointia.

2. Kappaleiden syöttäminen jakelijan järjestelmään

Sitten ei muuta kuin Record Unionin palvelua ihmettelemään. Käyttöliittymä on sen verran selkeä, että en käy joka vaihetta tässä tarkemmin läpi. Marssijärjestys on seuraavanlainen:

1. wav-tiedostot uploadataan palvelimelle

2. raitoihin lisätään metadata (kappaleen nimi, esittäjä, ISRC ym.)
3. raidat valitaan julkaisuun (biisijärjestys asetetaan, kansikuva lisätään)
4. julkaisun metadata syötetään (nimi, viivakoodi jos on)
5. julkaisun saatavuus syötetään (julkaisupäivä, markkina-alueet)
6. valitaan musiikkipalvelut, joihin julkaisu jaellaan

7. tarkistetaan vielä kaikki syötetyt tiedot, sillä julkaisun jälkeen ne lukittuvat

8. maksetaan julkaisumaksu

Laitoin levylle julkaisupäiväksi ”heti”, jotta näkisin kuinka pitkä viive eri palveluissa on. Uudelle levylle suositellaan julkaisupäivää kolmen viikon päähän, jotta sillä on mahdollisuus päästä palvelujen uutuuslistoille (omakustanne iTunesin etusivulla? Tuskinpa). Julkaisun aikatauluttaminen kannattaa kuitenkin aina. Silloin muut markkinointitoimenpiteet, kuten Facebook-tiedotus tai YouTube-videon julkaiseminen, voidaan aloittaa juuri kun levy tulee myyntiin.

Musiikkipalveluiksi valitsin Spotifyn, iTunesin, Nokian ja 24/7 Entertainmentin (Meteli.net). RU veloittaa niistä vain 1,5 dollaria per palvelu, mutta turha maksaa sitäkään vähää palveluista jotka eivät toimi Suomessa. Lista RU:n kaikista kumppaneista löytyy täältä.

Jakelu tiskijukkien suosimaan Beatportiin jää tässä vaiheessa vielä kysymysmerkiksi. Record Union antaa ristiriitaista tietoa: toisaalla lukee, että BP haluaa hyväksyä jokaisen labelin erikseen, toisaalla luvataan että biisit päätyvät sinne helposti. Selvitämme tilannetta.

3. Artisti maksaa

Oletuksena Record Union ottaa 15 % myynneistä. Julkaisija voi halutessaan puolittaa provikan 7,5 prosenttiin 20 dollarin kertamaksulla, jos luottaa että biisit tulevat myymään hyvin.

EP-mittaisen levyn julkaisu tuli näillä valinnoilla maksamaan yhteensä 20,5 dollaria ensimmäiseltä vuodelta. Jatkossa uusimismaksu on 8,75 dollaria, mikä on mielestäni ihan kohtuullinen summa siitä, että biisit pysyvät tarjolla laillisissa kanavissa. Jos streamaus- ja lataustuotot ylittävät tuon summan, omaa rahaa ei tarvitse syöttää lisää koneistoon vaan ”artisti maksaa” -mentaliteetin sijaan artisti saattaa päästä jopa saamapuolelle.

Biisit ovat nyt matkalla Spotifyyn, mutta artikkelisarja ei lopu tähän. Seuraavissa osissa vahditaan toimitusaikoja, perehdytään raportointiin ja koitetaan saada Beatport skulaamaan.

—

PS. Sähköpostiin tupsahti sopivasti eilen Record Unionin 30 % alennuskoodi, jonka pitäisi olla voimassa joulukuun ajan. Jos siis olet samalla asialla kuin me, syötä maksuvaiheessa koodi (koodi poistettu, se olikin kertakäyttöinen) sille varattuun kenttään.

– – –

Tämä on jatkokertomus, lue muut osat: Matkalla Spotifyyn.

Matkalla Spotifyyn, osa 1

Tässä artikkelisarjassa tullaan käymään seikkaperäisesti läpi ne vaiheet, joilla artisti tai pienlevy-yhtiö saa oman musiikkinsa Spotifyyn. Tarvittaessa yrityksen ja erehdyksen kautta, kirjoitamme juttua sitä mukaa kun homma etenee.

Me täällä puistikolla päädyimme opettelemaan digijakelun salat itse useammasta syystä. Ensinnäkin, vanhoista omakustannelevyistämme ei ole tarkoitus enää tehdä uusintapainoksia. Ne on julkaistu kotipolttoisilla cd-levyillä, jotka kokemustemme mukaan saattavat reilussa kymmenessä vuodessa hapettua levyhyllyssä pilalle! Digijakelu on siis myös tapa turvata biisien saatavuus niille, jotka ovat levyn meiltä joskus ostaneet. Alkuvaiheessa siirrellään vanhaa katalogia jaeltavaksi, mutta tarkoitus on käyttää samaa kanavaa myös julkaisemattomiin biiseihin. Jos jakelusta ei itse ota selvää, joutuu turvautumaan muihin ja tyytymään heidän hintoihinsa ja palvelutasoonsa.

1. Jakelukumppanin valinta

Major labeleiden suosimisesta syytetty Spotify ei halua tehdä suoraan yhteistyötä bändien tai kääpiösarjan ley-yhtiöiden kanssa. Spotifyyn pyrkivä joutuu siis käyttämään välittäjää, joita on pitkä lista. Hyvänä puolena on se, että välittäjältä biisit singahtavat myös muihin musiikkikauppoihin, kuten iTunesiin. Itse kappaleet ja niiden metadata täytyy siis syöttää vain kerran.

Olin jo ladannut biisejä TuneCore-nimiseen palveluun, kun päädyin vielä kerran tutustumaan toiseen suomalaisten suosimaan palveluun, Record Unioniin, tarkemmin. Mielipide kääntyi lopulta RU:n eduksi lähinnä siksi, että hinnoittelu sopii paremmin levyille joilla ei ole juuri tuotto-odotuksia. Lisäksi sillä on jakeluverkostossaan mukana Beatport ja Meteli.net. Tässä vaiheessa Record Union on siis niskan päällä, mutta mitään ei ole vielä kiveen kirjoitettu.

Artikkelisarja jatkuu, kunhan saamme IFPI:ltä oman ISRC-koodin, jota tarvitaan, että tekijänoikeustulot löytäisivät automaattisesti oikeaan osoitteeseen. Luvassa on paljon hankalia lyhenteitä, valtavia streamauskorvauksia ja muuta jännää, pysy kanavalla!

– – –

Tämä on jatkokertomus, lue muut osat: Matkalla Spotifyyn.

Se oli douppii sillon – flyer- ja julistekulttuuria suomihiphopin alkuhämäristä

Tipan suosittelujen kautta päädyin It was dope at the time -blogiin. Blogin ylläpitäjällä näyttää olevan kattava kokoelma flyereitä ja valokuvia suomihiphopin alkuhämäristä Helsingissä – enkä nyt puhu pelkästään The Buumista, vaan vuosista jolloin räppibileitä ylipäätään alettiin järjestämään ja englanti oli vielä genren virallinen kieli.

Ennen tätä blogipostausta olisi pitänyt tsekata Panulta vuosiluvut, mutta veikkaan ekojen vaasalaisten räppibileiden olleen vuonna 1992. Ihan ensimmäisiin ei nuorta M79:ä kotoa laskettu ollenkaan, ja myöhemmin voitte kuvitella kuinka lujaa otti päähän, jos kotiintuloaika painoi päälle eikä illan esiintyjä ollut vielä hypännyt lavalle.

Mustavalkoflyerit ja -julisteet olivat tuolloin tärkeä – ja budjetin kannalta ainoa mahdollinen – markkinointikanava. Jälkeenpäin voisi kyseenalaistaa, olisiko niistäkin voinut säästää, sillä bileissä kävi joka kerta suunnilleen sama alakulttuuriporukka. Tapahtumalla piti kuitenkin olla nimi, flaikka ja julkka. Nimi oli yleensä poimittu jonkin hyvän biisin tai albumin nimestä: Check This Shit Out, Black Saturday, Payday, Drop…

Olimme sivusta hieman kateellisia vaasalaisen teknoväen flyereille, joissa oli värit ja fraktaalikuvioita tai varhaisia 3D-piirroksia. Samoin Helsingissä käydessä The Funkiestista tai Union Fiven tuulikaapista löytyi visuaalisesti upeita bilemainoksia, joita It was dope… nyt parhaillaan kerää nettiin. Me väänsimme Yhteislukion atk-luokassa Corelilla jonkinlaisen räpellyksen kasaan ja kävimme Facmanilla ottamassa kopiot.

Nythän flyereiden ja julisteiden merkitys tiedottamisessa tuntuu vähentyneen. Vaasassakin paikat, joihin julisteita saa laittaa, ovat vähentyneet roimasti: ketjuliikkeiden ikkunoihin ne eivät kelpaa ja roskiksiin teippaamisesta tulee sanomista. En kuitenkaan lähde haikailemaan vanhoja aikoja takaisin, sillä netti ja erityisesti Facebook ovat tapahtumanjärjestäjän parhaita ystäviä nykyisin. Toivon vaan, ettei Facebookin muutokset (näkyvyyttä pitää ostaa) ja järjestäjien omat toimet (kutsuja spämmätään kaikille ja yllytetään kilpailuilla muitakin tekemään samoin) aiheuta sitä, että tapahtumat jäävät huomaamatta.

PS. Silloin kauan sitten säästin joka räppibileiden flyerin ja laitoin ne kunniapaikalle omalle seinälle. Jostain syystä en tätä kokoelmaa löytänyt, mutta allaolevassa kuvassa on muutamia poimintoja tallella olevista julisteista. Osaa näistä keikoista olen itse ollut mukana järjestämässä, toiset on napattu kaupunkien seiniltä kun olemme itse olleet keikalla.

Kuvan saa klikattua suuremmaksi.

PPS. ”It was dope at the time” on lainaus Noncen ug-klassikosta Mix Tapes. YouTubesta sekin tietysti löytyy.

http://youtu.be/AY5U6vPusEM

Päivitys 6.1.2013

Panu on ansiokkaasti pitänyt kirjaa vanhemmista bileistä päivämäärineen ja ajankohtineen. Hän lähetti minulle tämän listan:

Pe 11.06.1993 CHECK THIS SHIT OUT! (Lyrical Outlaws)
La 18.09.1993 BLACK SATURDAY (Nuera [Hki], Lyrical Outlaws, Mac-1)
Pe 31.12.1993 BANK NEW YEAR 1994 (Lyrical Outlaws)
La 29.01.1994 PAYDAY (Gase [Hki], Lyrical Outlaws, Mac-1)
La 14.05.1994 FREAKY FLOW (The Master Brothers feat B.O.W, Duke D & DJ Kool Skinny [Hki], Rough & Rugged [Tre], Lyrical Outlaws)
La 20.08.1994 BUCK WILD (Nuera [Tre], Mac-1, Uncle Jamm)
La 08.04.1995 WAX DAT ASS (Uncle Jamm, Mac-1, High School Losers, Contrast)
La 08.06.1995 DRUM II (Nuera [Tre], Contrast)
La 10.02.1996 REPROGRAM
La 15.06.1996 DROP (Celes [Hki], Nuera [Tre], IllLogic, Contrast)
La 29.11.1997 PROCEED (Wonderers [Roi], illLogic)
Su 01.11.1998 ARGO-KLUBI (DJ Abraham [Hki], Juhani [Hki], Tipa [Hki])