Matkalla Spotifyyn, osa 2

Vanhan omakustanteemme matka kohti Spotifyä jatkuu. Valitsin jakelijaksi Record Unionin, sillä sen hinnoittelu sopi hyvin albumille, jolle on odotettavissa lähinnä streamauksia ja vähän latauksia.

Hanki nämä valmiiksi ennen kuin aloitat

– biisit CD-laatuisina (16-bit, 44.1 kHz, Stereo)
– kansikuva koossa 1600 x 1600 px, RGB JPG
– PayPal-tili, jolla rahaa tai joka on liitetty luottokorttiin
– ISRC-koodi (hyödyllinen, mikäli aiot toimia ”labelina” jatkossakin)

Projekti oli juuttua lähtötelineisiin, sillä oma kopioni Kun Te Nukutte -ep:stä ei enää toiminut läppärin optisessa asemassa. Poltetun cd-r-levyn käyttöikä saattaa siis jäädä kymmeneen vuoteen, vaikka sitä säilyttäisi siististi kotelossa, mikä on huolestuttavaa. Onneksi minulla oli pari myyntiin tarkoitettua vielä jäljellä, joista yhdestä sain raidat ripattua.

En edes muista millä softalla levy on miksattu, mutta olen sentään hoksannut tallentaa varmuuskopiot yksittäisistä raidoista. Tästä seurasi tietysti suunnaton kiusaus ruveta miksaamaan ja masteroimaan biisejä uudestaan. Logicin plugareilla ja hyvillä monitoreilla saisi varmasti parempaa jälkeä kuin halpiskuulokkeilla ja tupladekkimankalla, joilla säätelin soundeja yksiössäni. Tästä tulisi kuitenkin loputon kierre: kun miksaus olisi valmis, seuraavaksi tekisi mieli nauhoittaa säkeistöt paremmin, ja niin edelleen. Pian biisi olisi muuttunut joksikin muuksi. Niinpä päätin olla koskematta raitoihin ollenkaan.

Kannet olen tehnyt vuonna 2001 CorelDrawilla. Aikoinaan suosittu taitto-ohjelma on nykyisin lähinnä kirosana, sillä sen tiedostoja ei ole tahtonut saada millään nykysoftalla auki. Illustratoriin on onneksi jossain välissä tullut Corel-tuki. Fontit olivat vähän vinksallaan, mutta kopioin kuvat Photoshopiin ja asettelin tekstit uudelleen siellä. Kansissakin pyrin alkuperäisen kaltaiseen lopputulokseen.

ISRC-koodin sai IFPI:ltä näppärästi sähköpostivaihtona kahdessa vuorokaudessa: hakemus pdf:nä sisään, maksu tilille, koodi meille. Koodi on siis maatunnuksesta, julkaisijan tunnuksesta, vuosiluvusta ja juoksevasta numerosta koostuva sarjanumero, joka tallennetaan äänitteeseen ja joka helpottaa biisien automaattista luettelointia ja soittoraportointia.

2. Kappaleiden syöttäminen jakelijan järjestelmään

Sitten ei muuta kuin Record Unionin palvelua ihmettelemään. Käyttöliittymä on sen verran selkeä, että en käy joka vaihetta tässä tarkemmin läpi. Marssijärjestys on seuraavanlainen:

1. wav-tiedostot uploadataan palvelimelle

2. raitoihin lisätään metadata (kappaleen nimi, esittäjä, ISRC ym.)
3. raidat valitaan julkaisuun (biisijärjestys asetetaan, kansikuva lisätään)
4. julkaisun metadata syötetään (nimi, viivakoodi jos on)
5. julkaisun saatavuus syötetään (julkaisupäivä, markkina-alueet)
6. valitaan musiikkipalvelut, joihin julkaisu jaellaan

7. tarkistetaan vielä kaikki syötetyt tiedot, sillä julkaisun jälkeen ne lukittuvat

8. maksetaan julkaisumaksu

Laitoin levylle julkaisupäiväksi ”heti”, jotta näkisin kuinka pitkä viive eri palveluissa on. Uudelle levylle suositellaan julkaisupäivää kolmen viikon päähän, jotta sillä on mahdollisuus päästä palvelujen uutuuslistoille (omakustanne iTunesin etusivulla? Tuskinpa). Julkaisun aikatauluttaminen kannattaa kuitenkin aina. Silloin muut markkinointitoimenpiteet, kuten Facebook-tiedotus tai YouTube-videon julkaiseminen, voidaan aloittaa juuri kun levy tulee myyntiin.

Musiikkipalveluiksi valitsin Spotifyn, iTunesin, Nokian ja 24/7 Entertainmentin (Meteli.net). RU veloittaa niistä vain 1,5 dollaria per palvelu, mutta turha maksaa sitäkään vähää palveluista jotka eivät toimi Suomessa. Lista RU:n kaikista kumppaneista löytyy täältä.

Jakelu tiskijukkien suosimaan Beatportiin jää tässä vaiheessa vielä kysymysmerkiksi. Record Union antaa ristiriitaista tietoa: toisaalla lukee, että BP haluaa hyväksyä jokaisen labelin erikseen, toisaalla luvataan että biisit päätyvät sinne helposti. Selvitämme tilannetta.

3. Artisti maksaa

Oletuksena Record Union ottaa 15 % myynneistä. Julkaisija voi halutessaan puolittaa provikan 7,5 prosenttiin 20 dollarin kertamaksulla, jos luottaa että biisit tulevat myymään hyvin.

EP-mittaisen levyn julkaisu tuli näillä valinnoilla maksamaan yhteensä 20,5 dollaria ensimmäiseltä vuodelta. Jatkossa uusimismaksu on 8,75 dollaria, mikä on mielestäni ihan kohtuullinen summa siitä, että biisit pysyvät tarjolla laillisissa kanavissa. Jos streamaus- ja lataustuotot ylittävät tuon summan, omaa rahaa ei tarvitse syöttää lisää koneistoon vaan ”artisti maksaa” -mentaliteetin sijaan artisti saattaa päästä jopa saamapuolelle.

Biisit ovat nyt matkalla Spotifyyn, mutta artikkelisarja ei lopu tähän. Seuraavissa osissa vahditaan toimitusaikoja, perehdytään raportointiin ja koitetaan saada Beatport skulaamaan.

—

PS. Sähköpostiin tupsahti sopivasti eilen Record Unionin 30 % alennuskoodi, jonka pitäisi olla voimassa joulukuun ajan. Jos siis olet samalla asialla kuin me, syötä maksuvaiheessa koodi (koodi poistettu, se olikin kertakäyttöinen) sille varattuun kenttään.

– – –

Tämä on jatkokertomus, lue muut osat: Matkalla Spotifyyn.

Markku Ikonen alias M79 on Kunkun ja Tamun keikka-dj. Päivätyökseen tämä tapahtumia 17-vuotiaasta järjestänyt vaasalainen suunnittelee ja tekstittää upeita juttuja nettiin ja printtiin. Muut kirjoitukset käyttäjältä Markku