Uutta gearia hankkimassa

Varoituksen sana: seuraava postaus sisältää tuhottoman paljon speksejä ja slangia erilaisista musiikkihärveleistä.

Olen soittanut puolessatoista vuodessa parikymmentä Kunkku & Tamu -keikkaa ja muutaman dj-keikan Vestax VCI-300 MKII -kontrollerin, Serato ITCH -ohjelmiston ja viitisen vuotta vanhan MacBook Pron yhdistelmällä. Koska talon laitteisto on joka keikalla erilainen ja tilanne selviää vasta paikan päällä, haluan olla mahdollisimman riippumaton muiden soittokamoista. Tarvitsen lavalta vain metrin verran pöytätilaa, jolle nostaa Vestaxin kuljetuskotelon. Kansi pois, piuhat kiinni ja läppäritaso taakse, niin olen valmis. Keikan jälkeen setti on yhtä nopea purkaa.

VCI-300:ssa on kaksikanavainen mikseri, levylautaset ilman moottoria sekä muutamia muistipaikka- ja looppinappuloita ITCHiä varten. Koska en ole kummoinen scratchaaja, olen miettinyt muita tapoja piristää keikan musiikillista antia. Kärsin siis gearikuumeesta juuri nyt. Tässä muutamia vaihtoehtoja, joita olen funtsinut.

Vestax VFX-1

VFX-1 olisi helppo ja halpa tapa lähteä kehittämään keikan ääniraitaa nykyisen laitteiston pohjalta. Siinä on 12 efektiä, muun muassa flanger, kaiku ja yli- ja alipäästösuotimet, tarvittavine käyttöpainikkeineen kahdelle kanavalle. VFX-1 on selkeästi efektilaite, joka VCI-300:sta unohtui. Minun pitäisi ottaa kontrolleri kuljetuskotelosta pöydälle efektilaitteen viereen, jotta molempia olisi kätevä käyttää. Laite tarvitsee tietokoneesta oman USB-portin, joita näissä nyky-Maceissa on tasan kaksi.

Novation Twitch

Ovatko levylautaset loppujen lopuksi vain vanhentunut muisto ajoilta, jolloin musiikki oli tallennettu pyöreille kiekoille? Jos esiintymiseen haetaan scratchien sijaan kontrollerismia, Twitch olisi hyvä vaihtoehto. Keskellä on perinteinen mikseri, mutta levylautasen/hakupyörän sijaan molemmilla kanavilla on kosketusherkkä liuskansa, joilla haluttu kohta biisistä löytyy salamannopeasti. Levylautasilta säästynyt tila on annettu kahdeksalle isolle painikkeelle, joita käytetään moneen tarkoitukseen, kuten biisin pilkkomiseen lyhyiksi sampleiksi tai looppien asettamiseen.

Vestax VCI-380

VCI-380:n puikkoihin olisi helppo hypätä nykyisestä. Asettelu on pääpiirteittäin sama, mutta parempi. Pienehköt cue-painikkeet on korvattu kahdeksalla isommalla pädillä, joita voi käyttää muistipaikkoina, looppien tekoon tai vaikka sormirummutteluun. Myös kosketusliuska löytyy efektejä ja biisin selaamista varten. Kyllä, nyt ne efektitkin on samassa vehkeessä. Keikkavarmuuden kannalta on hyvä parannus, että VCI-380:ssa on kunnon XLR-lähdöt. Kolmesatasessa on pelkät plugilähdöt, ja niiden ja talon äänentoiston väliin tarvittavat DI-boksit ovat pariinkin otteeseen aiheuttaneet harmia. Onneksi pörinät on huomattu ja korjattu jo soundcheckissä. VCI-380:een voi läppärin lisäksi kytkeä parin vinyyli- tai cd-soittimia, eli illan muutkin esiintyjät voisivat käyttää samaa mikseriä.

Traktor

Mielikuvani Traktor-ohjelman käyttöliittymästä taisi olla vanhentunut, sillä nykyiset versiot eivät näytä lainkaan niin nappulahelvetiltä kuin luulin. Siinä missä Serato ITCH toimii vain harvojen ja valikoitujen valmistajien kontrollereilla, Traktorille on tarjolla paljon enemmän vaihtoehtoja ja se sallii enemmän omia muokkauksia. Olisiko iOS-Android-vertauskuva tässä kohtaa aiheellinen?

Ableton Live

Abletoniin sopii samat sanat kuin Traktoriin: yhteensopivia kontrollereita on paljon tarjolla. Niistä ehdottomasti mielenkiintoisin juuri nyt on firman oma Push. Kunkun ja Tamun keikkasettiä on kuitenkin ehkä turha purkaa palasiksi ja koota live-tilanteessa uudestaan: meillä on ollut tapana esittää biisit aika uskollisesti samanlaisina kuin ne on nauhoitettu. Monipuolisen Ableton Liven opettelu vaatisi aikaa, Serato ja Traktor ovat dj-hommia harjoittaneelle ymmärrettävissä jo ensisilmäyksellä. Pushin hankinta voisi toisaalta inspiroida kokeilemaan omien biisien tekoa pitkästä aikaa.

iPad

Jos hovimiksaajamme Tommi luottaa iPadiin niin paljon, että kulkee yleisön joukossa tekemässä sillä hienosäätöjä ääneen, olisiko ompusta meillekin työkaluksi? En viittaa dj-ohjelmiin, jotka kelpaavat lähinnä kotibileiden piristykseen, vaan iPadin käyttöön midi-kontrollerina. Jos keikalle joutuu joka tapauksessa tuomaan läppärin ja äänikortin, mieluummin säätelen ääntä kunnon potikoilla ja liu’uilla kuin kosketusnäytöltä.

Päätöksiä, päätöksiä…

Kuumeileva tiskijukka kallistuu tällä kertaa Vestax VCI-380:n puoleen. Kontrolleri on levylautasineen selkeästi dj-käyttöön tarkoitettu, mutta reilun kokoiset pädit mahdollistaisivat myös rummuttelun ja kikkailun. Olen tykästynyt Serato ITCHiin sen yksinkertaisuuden ja vakauden vuoksi, ja ohjelman kohtapuoliin korvaava Serato DJ näyttää vieläkin paremmalta, joten ohjelman vaihto ei ole tarpeen.

Ennen ostoksille marssimista pitäisi vanha Vestax saada myydyksi. Jos Googleen on uskominen, tässä maassa ei juuri taida olla markkinoita dj-kontrollereille, sillä myynti- ja ostoilmoituksia ei löydy. Perinteiset levarit, CDJ:t tai Scratch Live taitavat olla suomalaissoittajien suosiossa ainakin vielä. Kuka tuon haluaisi ostaa?

Kiitos Volume 2008-2012

Tulevana maanantaina 4. helmikuuta eivät liput liehu kaupungintalolla eikä kaupungin avain vaihda omistajaa. Silloin on kuitenkin merkityksellinen päivä minulle ja ehkä koko Vaasalle. Tulee nimittäin kuluneeksi viisi vuotta, kun joukko huolestunutta musaväkeä kokoontui Amarilloon perustamaan Volume ry:tä. Pitkään kitunut Vaasan elävän musiikin yhdistys eli Welmu oli lopulta haettu konkurssiin, millä meinasi olla vakavia seurauksia vaasalaisille bändeille ja keikkayleisölle. Yhdistyksen alkutaipaleesta ja kehityksestä voi lukea pitemmin vuosikertomuksista.

Päätin liittyä Volumeen, sillä olin aika kova Welmu-kriitikko sen yhdistyksen loppuaikoina. Helppohan sivusta on viisastella, miten keikkoja pitää tässä kaupungissa järjestää. Viiden vuoden kakku siitä räpsähti, mutta nyt olen paskanpuhumiseni sovittanut. Onneksi Volumen hallitus on uudistunut sopivalla tahdilla – ei kertaheitolla vaan joka vuosi hieman – joten tässä vaiheessa on hyvä hypätä kyydistä.

Tässä muutamia kohokohtia menneiltä vuosilta.

Looptroop Rockers @ Royal, 21.4.2011

Royalista kehittyi Volumen keikoille paljon odotuksia parempi koti. Valitettavasti yökerho ei kokonaisuudessaan löytänyt kävijöitä Vaasasta ja pantiin sittemmin kiinni. Sattuuko kukaan tietämään, onko sen tilalle vieläkään rakennettu mitään? Joka tapauksessa Royalin keikoista ikimuistoisin oli Looptroopin veto pari vuotta sitten. Vanha tuttu bändi, hyvä uusi levy ulkona, CosMIC takaisin kokoonpanossa ja mökki täynnä. Vieläkin menee kylmät väreet pitkin selkää kun muistelen kuinka keikka lähti Professional Dreamersilla.

CosMIC, Aki ja allekirjoittanut Royalissa keikan jälkeen

Flanelli-klubi: Regina & Ceebrolistics @ Club 25, 28.3.2009

Ennen Royaliin asettumista Volume teki keikkoja milloin missäkin, myös Welmulta jääneellä Clubilla. Keikat siellä opettivat yhdistykselle ainakin, että byrokratian rattaat ovat hitaat ja tuntuvat melkein tahallaan pyörivän välillä väärään suuntaan. Anniskeluoikeudet kuitenkin saatiin ja rakennus pysyi kasassa. Ceebrojen ja Reginan yhteinen ilta alkoi bookkaustapaturmana, paketoitiin indie-henkiseksi rytmimusaillaksi ja osoittautui huikeaksi menestykseksi. Kaikki ennakkoliput myytiin ja ovien avautuessa jonoa oli melkein Wasaborgin talolle asti.

Okei, ei se jono ihan Vaasanpuistikolle asti ollut…

MARS 2011 @ Rytmikorjaamo, 10.-11.2.2011

Teimme luokkaretken Seinäjoelle MARS-musiikkiseminaariin. Päivät seminaarissa, illat Rytmiksellä ja Wartissa, yöt Omppuhotellissa Jysen kuratoimia YouTube-videoita katsellen. BÖNTHÖÖ! Ehkä joku luentojen sytyttämä kipinä näkyy Palmupuistikossakin tänään. Jokainen volumelainen kasvoi viisi senttiä pituutta, kun Ida esitteli toimintamme pohjalaisten elmujen kokouksessa – mehän olemme oikeasti rakentaneet tyhjästä jotakin merkittävää.

Klubitoiminnan haasteet

Blogin pitäminen

Volume.fi avattiin lokakuussa 2008 ja aloimme Perälän Markon kanssa saman tien pitämään blogia sivustolla. Myöhemmin myös Ilkka Kujansivu osallistui hetkeksi kirjoitustalkoisiin. Merkintöjä syntyi ihan kivasti, yli 200 kappaletta. Blogin pitäminen opetti minulle valtavasti verkkokirjoittamisesta ja muutama aihe (mm. muotiviikko) alkoi elämään omaa elämäänsä.

Muotiviikko ja päivän asu -postaus

RockWerstas

Volumen perustamisen tärkein syy, RockWerstaan bändikämppien hallinnointi, oli yhdistyksen toimista se minua vähiten kiinnostava. Onneksi toiset jaksoivat painaa hommia sen eteen, sillä Vaasan kaupunki päätti panostaa taloon säkkikaupalla rahaa ja remppasi siitä hienon bänditoiminnan keskuksen.

Werstas vuonna 2007 ja vuonna 2010

Talous

Volume pärjää taloudellisesti omillaan, on pärjännyt aina. Yhdistys ei raaku käsi avoinna kaupungin suuntaan (RockWerstaan matalahko vuokra voidaan toki laskea avustukseksi) eikä suunnittele toimintaansa sen pohjalta, missä apuraha-raha on löysintä. Tämä on mielestäni kunnia-asia aikana, jolloin vettä kannetaan kaivoon niin monella sektorilla.

Mitä seuraavaksi?

Looptroop, Amorphis, Disco Ensemble, Jukka Poika. Bookkausten suhteen Volumella alkaa jo pää kolahdella lasikattoon, suurempia nimiä ei tästä maasta löydy. Kuluneina vuosina Vaasan keikkatarjonta on piristynyt myös muiden toimesta ja Volumen pitää perustella paikkansa kokonaisuudessa. En pahastuisi, vaikka yhdistys downshiftaisi ja syventyisi taas niihin nimiin, joita puhtaasti kaupalliset tapahtumanjärjestäjät eivät hoksaa tehdä. Yhdistykseltä on myös kyselty omaa kesäfestaria tai keikkapaikkaa. Toivottavasti kumpaankaan ei lähdetä suin päin, sillä edellisillä yrittäjillä ei ole sujunut kovin hyvin.

Matkalla Spotifyyn, osa 4,5

Olemme saaneet Matkalla Spotifyyn -juttusarjasta positiivista palautetta, sekä verkossa että kasvotusten. Kiitos siitä, ilmeisesti teemme työtä jolla on tarkoitus.

Tällä hetkellä seuraamme henkeä pidätellen Hei Scullyn lukemia Spotifyssä ja YouTubessa, mutta digimyynnin tilastoista ja tilityksistä ei ole vielä hetkeen kerrottavaa. Olemme sillä aikaa tehneet skitsofreenisesti julkaisusopimuksia itsemme kanssa, koska firman ja luonnollisten henkilöiden väliset sopimukset rojalteihin ym. liittyen on syytä laittaa mustalla valkoiselle. Sopparikuvioista lisää myöhemmin.

Tässä pienenä välipalana muutama digijakeluun liittyvä uutinen sekä linkkejä, keitä verkossa kannattaa seurata, jos musiikkibisnes kiinnostaa.

Voiko mp-kolmosen myydä käytettynä?

Kirjoja Amazonista, biisejä iTunesista, lehtiä Newsstand-sovelluksista… ihmiset käyttävät parhaillaan suuria summia sellaisiin kokoelmiin, joiden jälleenmyyntiarvosta ei ole mitään tietoa. Saako tiedostokokoelman testamentata tai myydä toiselle? Toisissa palveluissa jo DRM estää sisällön luovuttamisen toiselle, toisissa ei. Missään tapauksessa perusteeksi luovuttamiskiellolle ei kelpaa, että ”käyttöehdoissa sanotaan näin”. Suosittelen lukemaan alustukseksi tämän Pekka Gronowin blogikirjoituksen.

Äänitteiden kokonaismarkkina pienessä kasvussa

Musiikkituottajat olivat valinneet uutisensa kärjeksi sen, että äänitteiden kokonaismyynti on pitkästä aikaa kasvussa. Fyysisten levyjen myynti jatkaa alamäkeään, mutta digitaalisten kova kasvu vääntää kokonaisuutta jo ylöspäin. Tiedostojen myynti kasvoi 16 ja Spotifyn kaltaisten tilauspalvelujen maksamat korvaukset 57 prosenttia! Ruotsissa vauhti on tätäkin kovempaa. Englannissa puolestaan iso levykauppaketju HMV on menossa nurin. Tikulla silmään sitä joka ceedeitä muistelee.

IFPI:n tilastoista sattui silmään, että musiikkivideoiden (DVD ja BluRay) myynti oli kyykännyt lähes 40 prosenttia. Olisiko Teoston ja TTVK:n fokus syytä olla chisugaten sijaan siinä, että YouTube saataisiin maksamaan edes jotain tekijänoikeuskorvauksia? Pekka Gronowin blogissa lisää tästäkin aiheesta.

MySpace uudistui

Ymmärsinkö nyt oikein, että uusi MySpace nollaa käyttäjien aikaisemmin solmimat yhteydet? Kirjauduin nimittäin piiiitkästä aikaa Vapaapudotuksen tunnareilla sisään ja vastassa oli hämmentävä leiska ja typötyhjä kaverilista. Eiköhän tää ollut viimeistään tässä. Tilalle suosittelemme SoundCloudia.

Seuraa heitä

Sen kunniaksi, että jäsenemme ”KunkkuP” on päättänyt siunata läsnäolollaan myös Twitteriä, annan nämä digitaaliseen musiikkiin liittyvät lukusuositukset Twitter-linkkeinä. Jos twiittailu ei maistu, löydät varmasti linkin myös kaverin blogiin/kotisivulle.

Bob Lefsetz (@Lefsetz)
Lefsetz kirjoittaa lähes päivittäistä uutiskirjettä – kyllä, jengi käyttää sähköpostia näihin hommiin vielä vuonna 2013 – musiikkibisneksen koukeroista. Vaikka musabisnesveteraani puhkeaa välillä pitkiin muisteluihin, kuinka biisi X teki vuonna Y häneen ikuisen vaikutuksen, uutiskirje on kaikkea muuta kuin menneisyydessä roikkumista. Muutoshaluttomat levy-yhtiöt ja ahneet promoottorit saavat Bobilta armotonta kritiikkiä.

Jay Frank (@futurehitdna)
Muistaakseni se oli Tamu, joka suositteli Jay Frankin kirjoittamaa FutureHit.DNA-kirjaa jo pari vuotta sitten. En ole saanut tätä hitin tankkaamiseen opastavaa kirjaa vieläkään käsiini, mutta Frank menee jo eteenpäin yrittäessään ymmärtää, mikä saa ihmiset rakastumaan tiettyihin biiseihin.

Digital Music News (@digitalmusicnws)
Musiikkiteollisuuden uutisia, lähinnä Yhdysvaltain näkökulmasta.

Antti Isokangas (@AnttiIsokangas)
Hieman viestintää, vähän musiikkia, ripaus bisnestä. Skaala on laaja, mutta Isokangas harvoin postaa skeidaa.

PaidContent (@paidContent)
PaidContent käsittelee artikkeleissaan enimmäkseen mediaa ja kirjoja, mutta jo saitin nimi – miten saada yleisö maksamaan digitaalisesta sisällöstä – paljastaa, että musamiehenkin on syytä tutustua.

+1

Digital Audio Insider
Record Unionin ylläpitäjien suosituksista löytyi tämä David Harrellin saitti, joka päivittyy harvakseltaan, mutta sisältää tuoreelle musiikkimogulille tuhdin arkiston tutustuttavaksi.

– – –

PS. Aikaisemmat Matkalla Spotifyyn -kirjoitukset tästä

– – –

PPS. Minua voi seurata Twitterissä nimellä @mikonen. Palmupuistikon, Sedän ja Kunkun kaikista aktiviteeteista lähtee lintulandiaan automatisoitu virta tunnuksella @palmupuistikko

Puistikon parempi paitaputiikki

Aloitimme bändin t-paitojen myynnin lokakuun alussa niin pienimuotoisesti kuin oli mahdollista. Tilauslomake oli Google Docsilla tehty, laskut väsättiin Open Officella ja postitettiin omasta Gmailista yksi kerrallaan. Paitojakin tehtiin aluksi vain tilauksesta, ettei varastoa pääse kertymään.

Kysyntä on yllättänyt positiivisesti, ja tilausten määrän lisääntyessä kasvaa myös sähläyksen määrä ja näppäilyvirheiden riski. Niinpä avasimme Sydän- ja Tiikerit-paitoja varten oman MyCashflow-verkkokaupan. Kauppajärjestelmä generoi pdf-laskut ja tilaussähköpostit automaattisesti, ja halukkaat voivat maksaa ostoksensa suoraan verkkopankissa. Paitsi että maksutapojen lisääntyminen on kätevää, on se jollekin asiakkaalle ehkä myös uskottavuuskysymys. MyCashflow sopii tällaiseen pienimuotoiseen oheistuotemyyntiin oikein hyvin, sillä kiinteitä avaus- ja kuukausimaksuja ei ole.

Palmupuistikon uuteen paitakauppaan pääset tästä linkistä. Jos huomaat ostotapahtumassa jotain häikkää, olemme kiitollisia bugiraporteista ja avusta!

Matkalla Spotifyyn, osa 4

On kulunut jo kuukausi, kun lähdimme opettelemaan Spotify-julkaisua. Meillä on digitaalisilla markkinoilla kaksi julkaisua, Vapaapudotuksen Kun te nukutte reilun 11 vuoden takaa sekä Kunkun ja Tamun uusin, Hei Scully -sinkku. Scullyllä tehtiin heti historiaa, kun saimme Palmupuistikon nimen Suomen latauslistalle Warnerin, Sonyn ja muiden jättiläisten sekaan. Biisi meni sijalle 11 ekalla listaviikolla, iTunesissa se kävi parhaimmillaan kakkosena.

Scullystä on höpötetty jo ihan tarpeeksi, joten kurkistetaan hetkeksi digijakelussa sinne konehuoneen puolelle.

Spotify Trends

Jakelijamme Record Union raportoi myynneistä kuukausittain, kolmen kuukauden viiveellä. Eli joulukuussa julkaistusta levystä alkaa tihkumaan tietoa vasta maaliskuun lopussa. Tämähän on aikakaudellamme ikuisuuden pituinen viive. YouTubesta ja Google Analyticsistä omakustanne-levymoguli näkee julkaisun saaman vastaanoton lukuja lähes reaaliajassa, mutta hän haluaisi varmasti tietää myös myyntimääriä ennen kuin julkaisusta tulee ”eilisen sanomalehti”.

Record Unionilla ja Spotifyllä on onneksi beta-vaiheessa oleva tilastopalvelu, Spotify Trends. Se esittää Spotify-soittokerrat siedettävällä kahden päivän viiveellä. Alla Kun te nukutte EP:n käppyrä:

Soittokertojen ohella Record Union paljastaa muutakin Spotify-kuulijakunnasta:

– mistä maista he tulevat
– mitä Spotify-tuotetta he käyttävät (ilmainen, Open, Premium, Unlimited)
– minkä ikäisiä he ovat
– ovatko he naisia vai miehiä

Meidän faniemme enemmistö näyttäisi olevan hyvin bändin kaltaista sakkia: Premiumia käyttäviä 28-34-vuotiaita miehiä Suomesta.

EP:n biisejä on tällä hetkellä kuunneltu n. 350 kertaa. Vaikka se on naurettavan pieni määrä ja enteilee naurettavan pieniä streamauskorvauksia, se on alku juuri sille mitä halusimme. Tilanteelle, jossa vanha katalogimme on kaikkien saatavilla ilmaiseksi tai pikkurahalla, mutta meillä säilyy edes jonkinlainen julkaisijan oikeus matskuun.

Huolia ja murheita

Metadata aiheutti hieman harmia Scullyn julkaisun kynnyksellä. Vaikka biisi lähti Record Unionista ”Kuningas Pähkinä & Setä Tamu” esittäjänään, oli se päätynyt Spotifyyn molempien nimellä ”Kuningas Pähkinä, Setä Tamu” ja iTunesiin Pähkinän soolobiisinä ”feat. Setä Tamu”. Erikoismerkki & artistin nimessä tämän lienee aiheuttanut, tarkempaa syytä emme koskaan kuulleet.

Meillä oli jakelijaa valitessa kutina, että ruotsalaisen yrityksen kanssa asiointi olisi helpompaa kuin jenkkiläisen, ovathan lait ja tekijänoikeudet Suomessa ja Ruotsissa hyvin samankaltaiset. Tässä kohdassa Record Union pääsikin loistamaan. Periaatteessa he eivät salli jo julkaistujen levyjen metadatan muokkaamista, mutta nyt saimme tosi hyvää palvelua. Sähköpostilla lähetettyyn korjauspyyntöön vastattiin Tukholmasta seuraavana päivänä ja ylihuomenna metadata alkoi päivittymään oikeaan suuntaan. Vieläkin iTunesissa on se ongelma, että artistin nimen klikkaaminen ei listaa Hiittiä ja Palmasia, mutta pystymme toistaiseksi elämään asian kanssa.

– – –

Tämä on jatkokertomus, lue muut osat: Matkalla Spotifyyn.