Iloisia uutisia Spotifyn käyttäjille: kevään uudet julkaisumme, Kuningas Pähkinän ja Setä Tamun Hiitti-ep ja Tamun soolobiisi Jos sä joskus päädyt Berliiniin löytyvät nyt Spotifystä. Linkit tekstissä johtavat suoraan biisien äärelle.
Internetin musiikkisaiteilla on viime päivinä soudettu ja huovattu elektronisen tanssimusiikin, EDM:n, noususta stadionluokkaan ja isojen festareiden päälavoille. Suosittelen tsekkaamaan pohjustukseksi pari artikkelia.
– Ean Golden: ”Improvisointi ja vuorovaikutus puuttuu”
– Deadmau5: ”David Guetta on livenä pelkkä iPodeja soitteleva hölmö”
– Deadmau5: ”Nuppien vääntelyä, ei sen enempää”
– Mediaattori: ”Mistä elektronisen musan suosio johtuu?” (osana pitempää keskustelua)
Pikaisen YouTube-katsauksen perusteella supertuottajien lavapresenssi on tosiaan laimeaa sorttia. Ja ei, en nyt edes tarkoita Paris Hiltonin surullisenkuuluista dj-debyyttiä. Korkeintaan nostatuskohdassa toinen käsi nousee tervehdykseen (samalla kun toinen tunnustelee keikkapalkkiota taskun läpi). Oikein riehaantuessaan artisti saattaa nykiä biitin tahtiin ja käännellä jotain potikkaa äänipöydässään, mutta eihän sinne varttimailin päähän yleisöön näe mikä vaikutus kyseisellä nupilla mahdollisesti on biisin kulkuun. Juuri niin, rokkarit ja räppärit liikkuvat eri puolilla lavaa, mutta supertuottajaparka on nostettu korkeuksiin komentosillalle.
http://www.youtube.com/watch?v=dqQMinj_A1U
Miten teknojäbien väittely sitten meihin liittyy? Meillähän on keikkakokoonpanona hip-hopin pyhä kolminaisuus: kaksi MC:tä ja DJ. Seuraan tätä keskustelua, koska olen tavallaan itse samanlainen filmaaja kuin Guetta. Lavalla käytössäni olevalla Vestaxin DJ-konsolilla voisi tehdä vaikka mitä temppuja Kunkun ja Tamun taustoille; scratchata tai soittaa sampleja ja looppeja. Esimerkiksi näin:
Mutta enhän sitä tee, pausen painallus riittänee. Miksi näin?
Ensinnäkin siksi, että olen esiintyvänä DJ:nä täysin aloittelijatasoa. Biisien miksaaminen yhteen on tuttua kamaa, mutta en uskalla raastaa scratch-kokeiluilla eturivin tärykalvoja aivan vielä. Toiseksi biisimme etenevät perinteisten poppibiisien kaavalla, joten ei niihin sopisikaan liika choppailu, joka esim. dubstepissä on olennaista. Pojat ovat sen sijaan antaneet minulle mikin tuplauksia ja kertosäkeitä varten, ja tämä taustalaulajan rooli on mahdottoman mukava. Uskon myös siihen, että yleisö haluaa kuulla biisistä tunnistettavan version.
Erilaisten aparaattien käytöstä minulla on kuitenkin myös positiivista sanottavaa. Keikoilla käydessä on ollut mukava nähdä, kuinka paljon variaatioita bändit nykyisin keksivät live-esiintymisilleen. Esimerkiksi Palefacella oli vuosi sitten dj ja pari soittajaa, tänä vuonna kokonainen bändi. Looptroopin Embee on hypännyt dj-tiskiltä rumpujen taakse. Asa pystyy esiintymään yhtä lailla DJ Polarsoulin kuin ison bändin kanssa. Roope K:n samplerin/efektilaitteiden käyttö on aina mykistävän taitavaa. Perinteisiä soittimia käyttävät bändit puolestaan tuovat biiseihinsä taustanauhoilla lisää raitoja. Kuilu ”pelkkien suunaukojien” ja ”oikeiden soittajien” välillä kaventuu molemmista päistä vauhdilla.
EDM:n suhteen ehkä keksitään parempia lavaratkaisuja kuin rockfestareiden perussetti ”lava on tuolla, kaikkien on tuijotettava siihen suuntaan”. Esim. dj-koroke keskelle yleisöä? Tai kumipallossa yleisön yli pomppiva Skrillex?
—
Päivitys 28.6. klo 15: Kuin tilauksesta Sebu oli törmännyt netin syövereissä allaolevaan videoklippiin. Kumpiko nyt sitten lopulta on enemmän yleisön mieleen, käsien heiluttelu playbackina vai tämä vimmainen rämpytys?
http://www.youtube.com/watch?v=doFEQo8Hgck
Bändikämppämme naapurissa majailee hämäriä jätkiä. Ovella tulijoita tervehtii Conan Barbaari ja sisältä heidän huoneensa näyttää sekoitukselta hemmoteltujen kakaroiden leikkihuonetta, sotahullujen kerhotilaa ja bändikämppää. Täydellinen mancave siis. Nuo kolme maanmainiota hyypiötä tunnetaan yhdessä nimellä Past Week ja he ovat juuri julkaisseet uuden EP:n kelpo elektropoppia. Kuuntelehan lätty läpi SoundCloudista tai Spotifysta.
[soundcloud url=”http://api.soundcloud.com/playlists/1926735″ height=”200″ iframe=”true” /]
Perhealbumistani ei tule pulpahtamaan julkisuuteen duckface-poseerauskuvia eikä seitinohut tukkani ole koskaan yltänyt silmät peittäväksi piiskaksi, mutta uskokaa tai älkää, minullakin on takana emo-kausi. En muutenkaan viittaa tähän lähes kirosanaksi muodostuneeseen termiin pukeutumistyylinä vaan puhun millenniumin molemmin puolin valmistuneesta vaihtoehtorockista, jonka löysin oikeastaan vasta silloin kun ilmiö oli jo laantumassa rapakon tuolla puolen. Tässä muutama tunteellisen monnin hyväksymä rokkipala noilta vuosilta. (lisää…)
Palmupuistikon kesäkiertue 2012 alkoi viime viikonloppuna Vaasan Hietasaaresta ja PFP-festareilta. Ystävämme Tipa kuvasi historian ensimmäisen live-vedon, jossa mukana koko Yön Polte -kolmikko.
Katso myös vedot Kunkun ja Tamun keikalta :