Kolme kohtaamista spurgun kanssa
Spurgu lehdessä
Entinen työkaverini Tuomo Luukkanen oli kirjoittanut sunnuntain Pohjalaiseen spurgun henkilökuvan (netissä on jutusta valitettavasti vain lyhennelmä). Tuomon empaattinen juttu ei ollut lajinsa ensimmäinen, mutta vaatii kanttia tarttua rantojen miestä olkapäästä ja pyytää tätä kertomaan elämäntarinansa. Se kertoi vaasalaismiehestä, joka dyykkaa ruokansa eikä ole käynyt suihkussa muutamaan kuukauteen. Ympäriltä on kuollut monta ystävää, mutta jos eläke riittää vain joko ryyppäämiseen tai syömiseen, mies valitsee ensimmäisen. Hän haaveilee lopettamisesta, muttei muista edellistä selvää päivää. Spurgu tuntee ohikulkijoiden pistävät katseet ja pyytää toimittajaa muistuttamaan ihmisiä, ettei hän ole vaaraksi kellekään.
Spurgu naapurissa
Kivenheiton päässä kodistani on parkkipaikka, jolla seisoo jo toista kesää peräkkäin spurgujen auto pitkässä parkissa. Aamuisella koirankusetuslenkillä joku oli juuri heräilemässä takapenkiltä, ja viimeistään alkuillasta auton äärellä on jo uusi nousu käynnissä. Koitan valita reittini niin etten osu samalle jalkakäytävälle spurgun kanssa. Pelkään että hän tulee rohisevalla äänellä pummimaan rahaa tai röökiä, mikä olisi epämiellyttävää. Tai sitten koiramme alkaa murisemaan hänelle (se spottaa humalaiset jo kaukaa), mikä puolestaan olisi minun kannaltani noloa. Harkitsen Risut-palstalle kirjoittamista: miksei poliisi, kaupunki tai pysäköinninvalvoja tee mitään? Kai jonkun vastuulla on viedä nuo pois häiritsemästä!
Spurgu netissä
Myöhään sunnuntai-iltana törmään Facebookissa vielä ryhmään nimeltä Hellsinki Sleepers. Jäsenet, joita on tällä hetkellä reilusti toista tuhatta, postaavat ryhmän sivulle valokuvia Helsingin bussipysäkeille, rappusille ja puistoon sammuneista ihmisistä. Jos näiden sleepereiden habituksesta voi jotain päätellä, suurin osa on ongelmakäyttäjiä ja loput ”kesämiehiä” joista Kuningas A on ottanut niskalenkin. Henkilöt eivät tiedä olevansa kuvattavana – hehän ovat taju kankaalla – mutta monet heistä ovat tunnistettavissa. Ryhmän kuvauksesta (BOTTOMS UP! DRINK TILL YOU DROP!!!) ja virnuilevista kommenteista minun on vaikea löytää yhteiskuntakriittistä twistiä, joten kai nämä on viihdykkeeksi tarkoitettu. En ole nettihuumorin suhteen todellakaan mikään mielensäpahoittaja, mutta haluaisin muistuttaa ihmisarvon kuuluvan myös spurguille. Vai onko Hellsinki Bumfights jo työn alla?
