Artikkelit avainsanalla "Spotify"

Matkalla Spotifyyn, osa 2

Vanhan omakustanteemme matka kohti Spotifyä jatkuu. Valitsin jakelijaksi Record Unionin, sillä sen hinnoittelu sopi hyvin albumille, jolle on odotettavissa lähinnä streamauksia ja vähän latauksia.

Hanki nämä valmiiksi ennen kuin aloitat

– biisit CD-laatuisina (16-bit, 44.1 kHz, Stereo)
– kansikuva koossa 1600 x 1600 px, RGB JPG
– PayPal-tili, jolla rahaa tai joka on liitetty luottokorttiin
– ISRC-koodi (hyödyllinen, mikäli aiot toimia ”labelina” jatkossakin)

Projekti oli juuttua lähtötelineisiin, sillä oma kopioni Kun Te Nukutte -ep:stä ei enää toiminut läppärin optisessa asemassa. Poltetun cd-r-levyn käyttöikä saattaa siis jäädä kymmeneen vuoteen, vaikka sitä säilyttäisi siististi kotelossa, mikä on huolestuttavaa. Onneksi minulla oli pari myyntiin tarkoitettua vielä jäljellä, joista yhdestä sain raidat ripattua.

En edes muista millä softalla levy on miksattu, mutta olen sentään hoksannut tallentaa varmuuskopiot yksittäisistä raidoista. Tästä seurasi tietysti suunnaton kiusaus ruveta miksaamaan ja masteroimaan biisejä uudestaan. Logicin plugareilla ja hyvillä monitoreilla saisi varmasti parempaa jälkeä kuin halpiskuulokkeilla ja tupladekkimankalla, joilla säätelin soundeja yksiössäni. Tästä tulisi kuitenkin loputon kierre: kun miksaus olisi valmis, seuraavaksi tekisi mieli nauhoittaa säkeistöt paremmin, ja niin edelleen. Pian biisi olisi muuttunut joksikin muuksi. Niinpä päätin olla koskematta raitoihin ollenkaan.

Kannet olen tehnyt vuonna 2001 CorelDrawilla. Aikoinaan suosittu taitto-ohjelma on nykyisin lähinnä kirosana, sillä sen tiedostoja ei ole tahtonut saada millään nykysoftalla auki. Illustratoriin on onneksi jossain välissä tullut Corel-tuki. Fontit olivat vähän vinksallaan, mutta kopioin kuvat Photoshopiin ja asettelin tekstit uudelleen siellä. Kansissakin pyrin alkuperäisen kaltaiseen lopputulokseen.

ISRC-koodin sai IFPI:ltä näppärästi sähköpostivaihtona kahdessa vuorokaudessa: hakemus pdf:nä sisään, maksu tilille, koodi meille. Koodi on siis maatunnuksesta, julkaisijan tunnuksesta, vuosiluvusta ja juoksevasta numerosta koostuva sarjanumero, joka tallennetaan äänitteeseen ja joka helpottaa biisien automaattista luettelointia ja soittoraportointia.

2. Kappaleiden syöttäminen jakelijan järjestelmään

Sitten ei muuta kuin Record Unionin palvelua ihmettelemään. Käyttöliittymä on sen verran selkeä, että en käy joka vaihetta tässä tarkemmin läpi. Marssijärjestys on seuraavanlainen:

1. wav-tiedostot uploadataan palvelimelle


2. raitoihin lisätään metadata (kappaleen nimi, esittäjä, ISRC ym.)
3. raidat valitaan julkaisuun (biisijärjestys asetetaan, kansikuva lisätään)
4. julkaisun metadata syötetään (nimi, viivakoodi jos on)
5. julkaisun saatavuus syötetään (julkaisupäivä, markkina-alueet)
6. valitaan musiikkipalvelut, joihin julkaisu jaellaan


7. tarkistetaan vielä kaikki syötetyt tiedot, sillä julkaisun jälkeen ne lukittuvat


8. maksetaan julkaisumaksu

Laitoin levylle julkaisupäiväksi ”heti”, jotta näkisin kuinka pitkä viive eri palveluissa on. Uudelle levylle suositellaan julkaisupäivää kolmen viikon päähän, jotta sillä on mahdollisuus päästä palvelujen uutuuslistoille (omakustanne iTunesin etusivulla? Tuskinpa). Julkaisun aikatauluttaminen kannattaa kuitenkin aina. Silloin muut markkinointitoimenpiteet, kuten Facebook-tiedotus tai YouTube-videon julkaiseminen, voidaan aloittaa juuri kun levy tulee myyntiin.

Musiikkipalveluiksi valitsin Spotifyn, iTunesin, Nokian ja 24/7 Entertainmentin (Meteli.net). RU veloittaa niistä vain 1,5 dollaria per palvelu, mutta turha maksaa sitäkään vähää palveluista jotka eivät toimi Suomessa. Lista RU:n kaikista kumppaneista löytyy täältä.

Jakelu tiskijukkien suosimaan Beatportiin jää tässä vaiheessa vielä kysymysmerkiksi. Record Union antaa ristiriitaista tietoa: toisaalla lukee, että BP haluaa hyväksyä jokaisen labelin erikseen, toisaalla luvataan että biisit päätyvät sinne helposti. Selvitämme tilannetta.

3. Artisti maksaa

Oletuksena Record Union ottaa 15 % myynneistä. Julkaisija voi halutessaan puolittaa provikan 7,5 prosenttiin 20 dollarin kertamaksulla, jos luottaa että biisit tulevat myymään hyvin.

EP-mittaisen levyn julkaisu tuli näillä valinnoilla maksamaan yhteensä 20,5 dollaria ensimmäiseltä vuodelta. Jatkossa uusimismaksu on 8,75 dollaria, mikä on mielestäni ihan kohtuullinen summa siitä, että biisit pysyvät tarjolla laillisissa kanavissa. Jos streamaus- ja lataustuotot ylittävät tuon summan, omaa rahaa ei tarvitse syöttää lisää koneistoon vaan ”artisti maksaa” -mentaliteetin sijaan artisti saattaa päästä jopa saamapuolelle.

Biisit ovat nyt matkalla Spotifyyn, mutta artikkelisarja ei lopu tähän. Seuraavissa osissa vahditaan toimitusaikoja, perehdytään raportointiin ja koitetaan saada Beatport skulaamaan.

PS. Sähköpostiin tupsahti sopivasti eilen Record Unionin 30 % alennuskoodi, jonka pitäisi olla voimassa joulukuun ajan. Jos siis olet samalla asialla kuin me, syötä maksuvaiheessa koodi (koodi poistettu, se olikin kertakäyttöinen) sille varattuun kenttään.

– – –

Tämä on jatkokertomus, lue muut osat: Matkalla Spotifyyn.

Matkalla Spotifyyn, osa 1

Tässä artikkelisarjassa tullaan käymään seikkaperäisesti läpi ne vaiheet, joilla artisti tai pienlevy-yhtiö saa oman musiikkinsa Spotifyyn. Tarvittaessa yrityksen ja erehdyksen kautta, kirjoitamme juttua sitä mukaa kun homma etenee.

Me täällä puistikolla päädyimme opettelemaan digijakelun salat itse useammasta syystä. Ensinnäkin, vanhoista omakustannelevyistämme ei ole tarkoitus enää tehdä uusintapainoksia. Ne on julkaistu kotipolttoisilla cd-levyillä, jotka kokemustemme mukaan saattavat reilussa kymmenessä vuodessa hapettua levyhyllyssä pilalle! Digijakelu on siis myös tapa turvata biisien saatavuus niille, jotka ovat levyn meiltä joskus ostaneet. Alkuvaiheessa siirrellään vanhaa katalogia jaeltavaksi, mutta tarkoitus on käyttää samaa kanavaa myös julkaisemattomiin biiseihin. Jos jakelusta ei itse ota selvää, joutuu turvautumaan muihin ja tyytymään heidän hintoihinsa ja palvelutasoonsa.

1. Jakelukumppanin valinta

Major labeleiden suosimisesta syytetty Spotify ei halua tehdä suoraan yhteistyötä bändien tai kääpiösarjan ley-yhtiöiden kanssa. Spotifyyn pyrkivä joutuu siis käyttämään välittäjää, joita on pitkä lista. Hyvänä puolena on se, että välittäjältä biisit singahtavat myös muihin musiikkikauppoihin, kuten iTunesiin. Itse kappaleet ja niiden metadata täytyy siis syöttää vain kerran.

Olin jo ladannut biisejä TuneCore-nimiseen palveluun, kun päädyin vielä kerran tutustumaan toiseen suomalaisten suosimaan palveluun, Record Unioniin, tarkemmin. Mielipide kääntyi lopulta RU:n eduksi lähinnä siksi, että hinnoittelu sopii paremmin levyille joilla ei ole juuri tuotto-odotuksia. Lisäksi sillä on jakeluverkostossaan mukana Beatport ja Meteli.net. Tässä vaiheessa Record Union on siis niskan päällä, mutta mitään ei ole vielä kiveen kirjoitettu.

Artikkelisarja jatkuu, kunhan saamme IFPI:ltä oman ISRC-koodin, jota tarvitaan, että tekijänoikeustulot löytäisivät automaattisesti oikeaan osoitteeseen. Luvassa on paljon hankalia lyhenteitä, valtavia streamauskorvauksia ja muuta jännää, pysy kanavalla!

– – –

Tämä on jatkokertomus, lue muut osat: Matkalla Spotifyyn.

Palmupuistikon Perjantainousut osa 24

Perjantainousujen 24. luukku aukeaa, ja sieltä näkyy New York.

Disco Ensemble – Second Soul

Lämpenin melkoisen hitaasti Disco Ensemblelle. Aki oli bändistä mehuissaan jo Viper Ethicsin aikaan ja suositteli kovasti minullekin, mutta kavereita DE:n kanssa meistä tuli vasta muutama vuosi myöhemmin. Uuden levyn ekaa sinkkua on kehuttu/haukuttu stadionrockiksi – minulle tämä ainakin toimii.

Duck Sauce – Luis Guzman

Duck Saucen diskolekasta on omistettu Luis Guzmanille, tuolle latinogangsterien ja linnakundien uskolliselle tulkitsijalle, oma versio. Video on samanlaista bailauksen ja julkkis-cameoiden vilskettä kuin alkuperäinen, joka aiheuttaa minussa aina pakottavan tarpeen käydä Finnairin sivuilla tähyilemässä New Yorkin-lentojen hintoja. Biisistä vinkkasi Roimela leffablogissaan.

Gang Starr – Royalty

Halusin soittaa teille nuo kaksi ylintä biisiä. Kolmatta valitessani tajusin, ettei kappaleille löydy kirveelläkään yhteistä teemaa, kunnes hoksasin metrokylteistä, että Second Soulhan on kuvattu myös New Yorkissa. Siitä kaupungista hyviä videoita riittää, joten otetaan tähän väliin siis Gang Starrilta kipales, johon en todennäköisesti koskaan kyllästy.

PS. Kunkku, Tamu, Stig, DJPP ja M79 eli tuttavallisemmin Viiksikko esiintyy huomenna Teuvan Hovifesteillä. Toivottavasti nähdään siellä!

PPS. Perjantainousut Spotify-soittolistana tästä.

Uusimmat tuotoksemme nyt Spotifyssä

Iloisia uutisia Spotifyn käyttäjille: kevään uudet julkaisumme, Kuningas Pähkinän ja Setä Tamun Hiitti-ep ja Tamun soolobiisi Jos sä joskus päädyt Berliiniin löytyvät nyt Spotifystä. Linkit tekstissä johtavat suoraan biisien äärelle.

 

 

Setä Tamu – Jos sä joskus päädyt Berliiniin

Julkaisujen kevät 2012 ! Tällainen biisi tuli alkuvuodesta tehtyä, Kunkun suosiollisella avustuksella tietysti. Tehtiin tästäkin ihan kunnon paketti teille, kun kerran vauhdissa ollaan ja oikein pramean musavideonkin on blindfire-Jussi meille laittanut. Podcastin äänitin tuoreeltaan kuvaussessioiden jälkeen ja tuosta alempaa voitte kuunnella, miten homma tapahtui. Videon infoista youtubesta löytyy lyriikat ja muut tiedot. Eipä taas voi kun nöyrimmin kiittää Akia(7am), Jussia(blindfire)Tommia ja Eeroa(Elements Music), Henkkaa(Chartmakers), Kunkkua, Makea ja tietysti Juliaa(Danke schön Hana und Lukas !)..  Anteeksi jos unohdin jonkun. Helppoahan tämä on, kun on eri alojen ammattilaisia ystävinä. Biisit kun tekee niin muu tipahtaakin syliin malliin paistettu varpunen. Kappaleen tekstihän muuten perustuu löyhästi tositarinaan 😉 Biisi on tottakai ilmaiseksi ladattavissa, mutta sen voi myös halutessaan ostaa. Video sekä linkit biisin nettisaitilla, olkaa hyvät ! :

Klikkaa itsesi Berliiniin !

Kuuntele kuinka biisi ja video syntyi :
 

MP3-versio

p.s. Spotify ilmeisesti jälleen kerran ”kusahti”, eli kestää vielä tovin. Pahoittelut siitä. Aika surkeaa, kun Spotifyn kanssa aina käy näin, vaikka kuinka aikaisin biisit sinne toimitetaan. Huhu kertoo, että rahalla (kuinka ollakaan) onnistuisi lyhyelläkin varoitusajalla.. Varmasti Spotifyllakin joku tekee hyvät rahat, sillä biisintekijät ei ainakaan tee.