My Infamous Life: Pyssyjä ja pöhinää
Jos näytöltä lukeminen onnistuu ja englanti on kohtuullisesti hallussa, Kindlen kirjakaupassa on tarjolla loputtomasti luettavaa jota tuskin koskaan julkaistaan Suomessa, saati sitten suomeksi. Tässä juttusarjassa kerron hiukan lukemistani helmistä ja hudeista. Ensimmäisenä vuorossa on Mobb Deepin toisen puoliskon, Prodigyn omaelämänkerta.
Nyt varmaan joku muukin miettii, eivätkös muistelmia julkaise lähinnä supertähdet ja poliitikot uransa ehtoopuolella. Mobb Deepin saavutukset kun rajoittuvat Suomesta katsottuna muutamaan 90-luvun rosoiseen räppihittiin. 38-vuotiaan Albert ”Prodigy” Johnsonin sanelema My Infamous Life kuitenkin ylittää odotukset. Mobb Deepin vaiheiden rinnalla avautuu näkymä New Yorkin kolhittujen nuorten elämään, hip-hopin kehitykseen ja lopulta koko musiikkibisnekseen. Kertojanääni on juuri sitä samaa synkkää tarinaa, mistä Mobb Deepin biisitkin tunnetaan. Survival of the fittest, tiedäthän. Koruttomuudestaan huolimatta kirja ei suinkaan ole raskaslukuinen, vaan sen ahmii läpi muutamassa päivässä.
My Infamous Life alkaa ja päättyy vankilassa, jossa Prodigy kävi istumassa kolmen vuoden kakun luvattomasta aseesta. Pyssyjen kanssa pöhiseminen alkoi kuitenkin jo 7-vuotiaana, kiitos isäukon. Prodigyn isovanhemmat olivat menestyneitä musiikki- ja tanssivaikuttajia, mutta Johnsonien keskimmäistä sukupolvea kiinnosti enemmän katuelämä. Niinpä lapsuus kului toisaalta julkkiksia tavatessa, toisaalta iskän pakoautossa ja rehtorin kansliassa. Haudanvakavan habituksensa Prodigy arvelee saaneensa anemiasta, jonka kivut olivat pahimmillaan alle kouluikäisenä.
15-vuotiaana Prodigyllä meni kovaa: alla makea auto, päällä cooleimmat kamat ja lanttu jatkuvasti sekaisin ruohosta tai viinasta. Harmi vaan, että koko lysti oli rikoksilla rahoitettu. Kavereiden rohkaisu, (itseään taitavampaan) Havociin tutustuminen sekä rohkaisevat räppisessiot mm. Nasin kanssa saivat Prodigyn kuitenkin kokeilemaan, mitä musiikilla olisi tarjottavanaan. Jo vuonna 1989 Q-Tip esitteli Mobb Deepin Def Jam Recordsille, mistä kiitoksena sankarit ampuivat erästä lafkan työntekijää – tosin vahingossa. Kaupallista läpimurtoa jouduttiin odottelemaan vuoteen 1995 ja kakkoslevy The Infamousiin asti.
http://www.youtube.com/watch?v=NYanv3ZKwD0
Raha ja maine eivät tuoneet rauhaa Prodigylle ja Havocille. Kaksikon keikat päättyivät usein nyrkkirysyyn ja jatkot viina- ja huumehuuruiseen sekoiluun. Räppäreiden Itä-Länsi-otteluunkin Mobb Deep otti osaa etulinjassa.
Vuosituhat päättyi platinalevyihin Murda Muzikista ja valtavaan stadionkiertueeseen Limp Bizkitin (sic!) kanssa, mutta vähitellen sen jälkeen terä tylsyi – sen Prodigy myöntää kirjassa itsekin. Radioystävällisempi soundi osoittautui vääräksi valinnaksi ja bändin henkilökemiat olivat kuralla. Levyt myivät silti kohtalaisesti, mutta ryhdistäytyminen tapahtui vasta 2005, kun 50 Cent nappasi hieman ajelehtimassa olleen bändin levymerkilleen. Vuosien saatossa paisunut rikosrekisteri kuitenkin kostautui, kun Prodigy lähetettiin aserikkomuksista kolmeksi vuodeksi lusimaan.
My Infamous Life ei ole sovinnon käsi. Prodigy kertoo suoraan, kuka oli tai on yhä hänen mielestään mulkero ja montako kertaa vaimoa tuli petettyä. Vanhat sanaharkat Keith Murrayn ja muutaman muun räppärin kanssa menisivät komedian puolelle, ellei ilmassa lentelisi rikkinäisiä pulloja ja nyrkiniskuja. Perheen ulkopuolelta ainoastaan kaksi ihmistä saa kirjassa pelkkää hehkutusta: Mobb Deepin dj:nä kiertänyt Alchemist sekä 50 Cent. Prodigy kehuu Fiddyn skarppiutta ja bisnesvaistoja niin runsaasti, että herää kysymys onko vanha laatikkoleuka pistäytynyt oikolukuvaiheessa kustantajan toimistolla. Näin siitä huolimatta, että 50:n ja Mobb Deepin tiet erosivat vain yhden julkaistun albumin jälkeen.
Soittajien omaelämänkerrat tapaavat päättyä onnellisesti: päihteet on voitettu, vanhoille kaunoille nauretaan ja ennen kaikkea bändi on suositumpi kuin koskaan. No, tämä kirja ei kuulu siihen joukkoon. Uutta Mobb Deep -albumia huhuillaan tälle vuodelle, mutta suurimmat suosion päivät taitavat olla takanapäin. Ja vaikka Prodigy kertookin kovasti aikuistuneensa, en yhtään ihmettelisi vaikka katumaasturin istuimen alla pötköttäisi jo uusi mutka pahan päivän varalle.
Loppuarvosana: 4/5 souterncolaa
Markku Ikonen alias M79 on Kunkun ja Tamun keikka-dj. Päivätyökseen tämä tapahtumia 17-vuotiaasta järjestänyt vaasalainen suunnittelee ja tekstittää upeita juttuja nettiin ja printtiin. Muut kirjoitukset käyttäjältä Markku