Palmupuistikon Perjantainousut osa 22
Tänä perjantaina Setä tarjoilee nipun suomalaista nostalgiaa. 60- 70- ja vielä 80-luvullakin tehtiin runsaasti käännösbiisejä ja olen useasti ihmetellyt, miksi näin. Varmasti joku viisaampi tietäsi tähänkin ilmiöön selityksen. Toisaalta, mitäpä sen väliä kunhan homma toimii. Vaikka löytyyhan noilta ajoilta myös kotimaista tuotantoa, mutta nykymenoon verrattuna käännösbiisien osuus oli huomattava. Termi ”Perjantainousut” on jälleen kerran vähintäänkin harhaanjohtava, mutta mihin melankolinen monni suomuistaan pääsisi ?
Olavi Virta : Vihreät Niityt
Alkuperäinen Biisi : The Brothers Four : Greenfields
Suomalaisen musiikkiväen, kuten myös Sedän edelleen suuresti ihailema Olavi Virta on yksi Suomen eniten levyttäneitä artisteja. Ja kyllä. Kappale viiltää jollain tavalla jopa karskia Gerbyn Tiikeriä jostain sieltä syvältä. Eipä ole Olavi turhaan palvottu. Tosin olen aina ihmetellyt biisin tuotantoa. Miksi liidilaulu on tuplattu tai jopa triplattu ? Mitä on ollut tuottajan mielessä, kun on päättänyt käyttää tätä iänikuista trikkiä, jolla normaalisti noihin aikoihin ja vielä näinäkin päivänä saadaan kokematon ja epävireinen laululintu kuulostamaan messevältä. Tähän jippoon ei Virran kohdalla olisi todellakaan tarvinnut turvautua. No, eipä se tunnelmaa latista.. *snif*
Korroosio : Hei Hei Hei
Vuonna 1980 julkaistu uutta aaltoa edustava styge on kaikessa huvittavuudessaan mainio. Kuulin tämän biisin pitkästä aikaa viime kesänä Radio Suomen (Sedän lempparikanava) kasariohjelmassa Lakatut Varpaankynnet ja lauluhan iski kuin vanha kunnon Korkeajännitys. Sedässähän on aina asunut se pieni new wave- sekä punkhyypiö. Knoppitietona mainittakoon, että bändissä vaikutti myös legendaarinen Joel Hallikainen. Eiköhän kaikilla meillä musaveijoilla ole jonkunlainen salattu menneisyys.. laitetaan vielä loppuun Sedän erikoismaininta mahtavan sekavista synaraidoista !
Rauli Badding Somerjoki : Aamuöiseen sateeseen
http://www.youtube.com/watch?v=8Abefmuhmkw
Alkuperäinen biisi : Gordon Lightfoot – Early morning rain
Voi poloista Raulia. En voi väittää tuntevani hänen elämäänsä mitenkään yksityiskohtaisesti, mutta biisin tarina on riipivä ja varmasti kumpuaa miehen omista kokemuksista. Tässä tyylilajissa Rauli olikin parhaimmillaan. Mielestäni Baddingin rokkibiiseistä kuuluu selkeästi, ettei kaveri koskaan halunnut edes vetää rokkia. Enkä perusta mielipidettäni Badding -elokuvan väritettyyn tarinaan, vaan tietyllä tavalla pakonomainen suorittaminen on useissa Baddingin rokeimmissa biiseissä hyvinkin kuultavissa. Parhaimmillaan Rauli olikin juuri tämän kaltaisessa tulkinnassa. Ilman minkäänlaista päihteiden käytön ja perinteisen rock’n’roll -elämäntyylin ihannointia – Baddingin kaltaisia todellisia taiteilijoita tarvittaisiin musiikin saralla näinä päivinä, jolloin bändit kiertävät maata virkamiesasenteella heräten keikanjälkeisenä aamuna kukonlaulun aikaan ehtiäkseen lenkille tai salille ennen superfoodilla viritettyä aamiaista. Viihteestä ja viihdyttäjistä on taika kadonnut, mutta Baddingin musiikki elää. RIP Rauli.