Ravintolapäivä Marokossa

Eilen vietettiin jälleen Ravintolapäivää. Vuosi sitten perustettu tapahtuma järjestettiin jo neljättä kertaa ja konsepti alkaa Suomi-palkinnon ja vilkkaan uutisoinnin ansiosta olla jo tuttu. Mekin kävimme Pähkinän kanssa mätöllä.

Aina kun jollain joukolla meno käy liian hauskaksi, paikalle kaivetaan päivystävä paheksuja jostakin virastosta. Viimeksi ravintoloitsijoita syytettiin salakapakoitsijoiksi ja nyt yrittäjäjärjestö moitti tapahtumaa harmaan talouden tukemisesta. Kuinka byrokraattisen kateelisen perisuomalaista! Marisemisen sijaan ravintoloitsijat voisivat jalkautua pop-up-ravintoloihin, innostua siitä kuinka heidän alansa inspiroi ihmisiä ja pölliä vielä päivän parhaat ideat liiketoimintaansa. Tai sitten tehdä kuin vaasalainen Happy Barrel – liittyä mukaan.

Chef Panu ja kumppanit olivat loihtineet tällä kertaa marokkolaisen menun. Itämaiselta kuulostava discojollotus soi taustalla ja pojat myivät kofta-lihapullia ja sitruunakanaa minkä kerkesivät. Ja hyvin myivätkin: lähes sata annosta katosi tuulensuojaan reilussa kolmessa tunnissa ja moni utelias joutui kääntymään tyhjin vatsoin ovelta. Pekan kanssa saimme lihapullamme ihan viimeisten joukossa. Ja hyvää oli!

Kaikki sympatiat siis Ravintolapäivälle, mutta onko neljä kertaa vuodessa kuitenkin liikaa? Riittääkö uusia ravintoloitsijoita joka kerralle ja katoaako etujoukkojen innostus nyt kun kansan syvät rivit ovat saaneet juonen päästä kiinni? Niinhän alakulttuurijutuille aina tapaa käydä. Mieleen muistuu edesmenneen MAD-lehden sarjis, jonka ensimmäisessä ruudussa mummo myy sympaattisessa pikkukojussa pikkuleipiään. Ne ovat niin suosittuja, että hän avaa ensin kaupan, sitten isomman myymälän ja niin edelleen. Viimeisessä ruudussa Mummon Corporationin valtavat tuotantolaitokset seisovat tyhjillään – ja tien toisella puolella kauppa käy kuin häkä vastaperustetun sympaattisen pikkukojun edessä.

Illan tullen oli aika palata Barreliin, tällä kertaa katsomaan kuinka Marokko veivaa.

avatar Markku Ikonen alias M79 on Kunkun ja Tamun keikka-dj. Päivätyökseen tämä tapahtumia 17-vuotiaasta järjestänyt vaasalainen suunnittelee ja tekstittää upeita juttuja nettiin ja printtiin. Muut kirjoitukset käyttäjältä