Arkisto ajalta toukokuu, 2013

Matkalla Spotifyyn, osa 6

Striimauskerrat ovat tämän päivän musabisneksen valuuttaa. Isoja tasalukuja käytetään markkinoinnin kärkenä siinä missä kultalevyjä aikaisemmin – ja siksi lukuja valitettavasti myös manipuloidaan. Case Robin kuivui kokoon, mutta jotain vilunkia on havaittu, jos YouTube siivoaa majoreiden tilastoista kaksi miljardia striimausta pois.

Spotifyssä biisien yhteydessä on alusta asti ollut suosiomittari, jonka toimintaperiaate ei ole minulle koskaan selvinnyt. Palvelusta löytyy lisäksi käyttäjän kotimaan ja (Spotify-)maailman kuunnelluimpien biisien lista, mutta kysymykseen ”paljonko on paljon soittokertoja” on saatu vain arvailuja vastaukseksi. Nyt Spotify on alkanut julkaisemaan myös viikottaiset luvut, jotka saa widgettinä omalle sivulleen näin:

Uudistus on mielestäni hyvä. Avoimuus kunniaan! Hypeä voi levittää niin paljon kuin sielu sietää, mutta pitääkö komea paatti oikeasti vettä vai ei? Sen tarkistamisesta tuli juuri paljon helpompaa. Kun lista katkaistaan viidestäkympistä, viimeinenkään sija ei ole häpeä. Pienimuotoisempien omakustanteiden julkaisijat voivat mitata omaa etäisyyttään kärkeen, mutta heidän omat lukunsa eivät leviä kaikkien tietoon. Listan manipulointi ei varmasti ole mahdotonta, mutta se tulee olemaan vaikeampaa kuin YouTubessa, sillä Spotify vaatii sisäänkirjautumisen.

Toivon vain, ettei Spotifyn yhtäkkinen avoimuus johtaisi perisuomalaiseen kateuteen mallia ”sähän sait Spotifystä ihan sikana euroja”. Kuten viime artikkelissa tuli ilmi, Spotify-korvausten suuruuteen vaikuttavat lukemattomat eri asiat.

Tämä artikkeli on osa juttusarjaa, lue aikaisemmat Matkalla Spotifyyn -jutut tästä.

Tänään Mintuille?

Meillä on ollut erilaisia yhteistyövirityksiä Turun ja erityisesti Lempi-Joen ja Chyden suuntaan jo vuoden 2001 feattihommista alkaen. Uusin tuotos on Letkuyksikkö-nimisen bändin Mintuille osa II, jonka tausta on Tamun tuotantoa ja digijakelun on järjestänyt Palmupuistikko. Tsekkaa tää ja bongaa kuuma drinkkivinkki kesäksi!

Heiska-setä ja Nousi-aine ovat tehneet musiikkia yhdessä jo vuodesta 2003. Kokoonpanon nimeksi vakiintui Letkuyksikkö joskus vuoden 2007 tienoilla, ja seuraavana vuonna ilmestyi debyytti-EP Kova Paketti. Nyt uutta matskua on kertynyt albumiksi asti ja Letkiksellä on tänään levynjulkkarikeikka Turun Pikku-Torressa. Suosittelemme lämpimästi.

Mintuille Spotifyssä
Mintuille iTunesissa

Hyvästä sävellyksestä on moneksi

Laiskan pyhäpäivän kunniaksi jotain ihan muuta:

Olen tässä blogissa pariin otteeseen sivunnut EDM:ää eli uutta elektronista tanssimusaa. Monille genre on ”ärsyttävää jumputusta” ja sen suosiota vähätellään sillä, että nuoriso tarvitsee klubeille yksinkertaista tamppausta, jonka tahtiin roiskia jekkubatteryä ja tarjouskuoharia. Konemusan uutta tulemista ei kuitenkaan pidä sotkea 90-luvun liukuhihnatuotettuun eurodanceen, sillä osa uudesta eedeeämmästä on sävellyksiltään ja rakenteiltaan tosi laadukkaita pop-kappaleita. Todisteena toimikoon Evan Duffyn YouTube-kanava, jolla kaveri vetää tanssimusasta aika huikeita versioita pianolla.

(alkuperäinen Deadmau5:n biisi tästä linkistä)

Okei, onhan Evan virtuoosimainen pianisti, joka osaa sovittaa biisit pianolle. Mutta trendikkäiden soundien riisuminen paljastaa aina armottomasti, onko itse sävellyksestä pitkässä juoksussa mihinkään. En näe esim. Harlem Shakea tai Gangnam Styleä tuolla kanavalla…

Sellainen oli Espanja

Matkamiehet Mijasissa.

Terveisiä Andalusian auringosta! Orkesterimme historian ensimmäinen ja toinen keikka ulkomailla ovat onnistuneesti paketissa.

Matkakohteemme oli Espanjan etelärannikolla sijaitseva Fuengirola, jossa juhlittiin Kansainvälisiä päiviä. Yhteensä 33 maata oli rakentanut feria-alueelle omaa kulttuuriaan esittelevän osaston. Fuengirolassa asuu vireä suomalaispopulaatio, joten siniristilippu oli joukossa mukana – ja me sen kantajina.

Ensimmäinen vierailu alueelle iski kuin halolla päähän. Väkeä oli puolen kilometrin mittaisen kadunpätkän täydeltä, ruokakojuista tulvi toinen toistaan väkevämpiä tuoksuja ja reggaetonit, kansanmusiikit sekä discohitit sekoittuivat korvia koettelevaksi sekamelskaksi. Selviäisikö täällä pitkää viikonloppua, kun on tottunut siihen että lähimpään ihmiseen on Vaasan torin halkaisijan verran välimatkaa? Suomen juhlahuoneistosta saimme hieman ensihoitoa kulttuurishokkiin: hernekeittoa, lonkeroa ja Leijonien matsin screenillä.

Esiinnyimme Suomen osastolla kahdesti, perjantai- ja lauantai-iltojen prime timessä. Ensimmäinen veto jänskätti enemmän kuin pitkään aikaan, sillä emme tienneet yhtään mitä odottaa. Huoli oli turhaa: kun keikka lähti käyntiin, tunnelma oli mitä parhain. Ainakin Hei Scully, Syksyllä Palmasiin ja Tyttö sinä olet meritähti olivat kantautuneet Euroopan etelälaidalle asti, niin hyvin yleisö lauloi mukana. Monille keikka oli varmasti ensikosketus Kunkun ja Tamun musiikkiin tai koko suomiräppiin, mutta onneksi sekä me että musiikkimme olemme aika helposti lähestyttävää sorttia. Nuorin lavan edestä bongattu fani JVG-paidassaan oli juuri ja juuri kouluikäinen, vanhin puolestaan varsinainen bailumummo. Enemmistö oli nuoria aikuisia kuten missä tahansa klubikeikalla.

Espanjan lämpö on selkeästi tarttunut Fuengirolan suomalaisiin, sillä nautimme koko reissun ajan ihan mahtavasta vieraanvaraisuudesta. Kiitos kaikille uusille ja vanhoille tutuille! Erikseen on pakko mainita kahden suomalaispariskunnan seurue, joka tuli perjantaina kiittämään keikasta. Pitemmittä puheitta he kutsuivat meidät, ennestään tuntemattomat muusikonretkut, kotiinsa! Lauantai-iltapäivämme kului siis Fuengirolan pohjoispuolen kukkuloilla upeista maisemista ja grilliherkuista nauttien. Palasimme keikkapaikalle sopivasti juuri kun tarjoilut oli syöty ja juotu ja seurueen miehet palanneet kotiin…

Vaikka Fuengirolassa ei ole vielä täysin kesä, aurinko paistoi hieman eri intensiteetillä kuin Suomessa. Ja niinhän siinä kävi, että Setä on nyt toiselta puolelta ihanan rosé. Kunkku sen sijaan siveli lotionia vielä iltaisinkin ja välttyi kärähtämisiltä. Safety first! Aurinko teki Kunkusta muutenkin niin energisen, että saapa nähdä minkälainen travelleri miehestä vielä kehittyy tämän reissun ansiosta. Lienee jo googlettamassa maailman muita suomalaisyhteisöjä ja lähettämässä keikkatarjouksia.

– – –

PS. Lanseerasimme keikan yhteydessä uuden Yön Polte -paidan – jos lanseeraukseksi voi sanoa sitä, että heittelee viitisentoista paitaa yleisöön Rakkauden Ratapihan soidessa. Vain yksi lävähti paluupostina lavan takaseinään, joten keskimääräisesti ideasta kai tykättiin? Jos haluat itsellesi kesäkampetta, tilaa paita verkkokaupastamme!

Tampereen Vappu

Saimme viettää Vappuaattoa tänä vuonna Tampereella, tuossa Vapun mekassa, joten Elämältä kaiken sain ja olipa varsinainen keikkojen keikka Senssillä. Tupa täynnä väkeä, Majuri lämmitteli vappukansan siihen malliin, että eipä ollut vaikea jatkaa iltaa eteenpäin. Vastaanotto oli alusta asti ihan huikea ja juhlakansa lauloi mukana jopa reilun viikon vanhaa Yön Poltteen uutukaistamme, Rakkauden Ratapihaa siihen malliin, ettei jäänyt Sedällä kysyttävää. Iloisia naamioita salintäydeltä ja rakkaus oli käsinkosketeltavaa!

Keikan jälkimainingeissa tuli vastaan myös legendaarinen Herra Wirtanen, terveisiä vaan sinne suunnalle, oli mukava vaihtaa muutama sana itse Maestron kanssa.

Tätä kirjoittaessani kello on tasan viisi. Myönnetään, että väsyttää, mutta oli ihan pakko raportoida illan tapahtumat kuvien kera teille. Myöhäisestä ajankohdasta huolimatta aion tsempata itseni hotelliaamiaiselle, sitähän ei voi jättää väliin, sillä mistäpä sitä tietää, millaista amerikanherkkua on tarjolla.. KIITOS yleisölle, KIITOS järjestävälle taholle, KIITOS Tampereen kamut mukavasta illasta, toivottavasti nähdään pian! Perjantaina matka Kunkun ja M79:n kanssa jatkuu kohti Costa del solin Fuengirolaa.. Mitähän siitäkin tulee.. Haiskahtaa jokatapauksessa seikkailulle! Hyvää yötä!