Taiteiden yössä

Taiteiden Yö. Niitä harvoja hetkiä, jolloin rakas kotikaupunkimme muuttuu lähes metropoliksi. Hyvä niin, vaikkei länsirannikon helmen normiarjessakaan mitään vikaa ole. Tietyllä tapaa kuitenkin juuri Taiteiden Yö lopettaa kesään ajoittuvan mökkeilykauden, joka kieltämättä lamauttaa 60.000 hengen kaupungin kesä- heinäkuuksi lähes täysin tehden siitä puitteiltaan huomattavasti pienemmän, jopa taantuvantuntuisen kyläpahasen.

Sedän viikko on ollut hektinen, joten päivittäisen ”powernap” -hetken jälkeen kellon ollessa 19 tuntuu keskustaan lähteminen Gerbystä, tuosta Suomen Beverly Hillsistä kerrassaan luotaantyöntävältä. Toki tiedän, että se kannattaa, ja kannattihan se. Suuntasin matkani Rewell Centeriin, Vaasan keskustan kauppakeskukseen. Rewellin hornankattilaan olikin kasautunut melkoinen joukko ihmisiä ja hetken kuluttua selvisi syy : Lavalle asteli meediolaulaja Aulikki Plaami, joka omien sanojensa mukaan toimii henkien instrumenttina, eli esiintyy henkimaailmaan siirtyneiden laulajasuuruuksien välikappaleena. Aulikin mies Seppo toimii säestäjänä ja saa tuonpuoleisesta sävelmiä, joiden takana ovat useat menneiden aikojen suuruudet. Erikoinen setti, etten sanoisi. Tavallaan jopa pelottava.. Selvisin kuitenkin traumoitta.

Seuraavana lavalle astelee paikallisen tanssiurheiluseura Rollingin miesten ryhmä ”Äijät”. He esittävät jollain erikoisella tapaa jopa eroottisesti latautuneen kimaran lattarityylejä josta etenkin naisyleisö villiintyy. Tässä vaiheessa sympaattinen olo valtaa Sedän mielen. Naiset siis edelleenkin pitävät normaaleista miehistä.. Johtopäätös : Metroseksuaalit edelleenkään ain’t sh*t.

Parhaat fiilikset tarjosi kuitenkin paikallinen jumppaseura Vaasan Vasamattaret, joka oli selkeästi promootiomielessä järjestänyt kauppakeskukseen flash mobin värvätäkseen uutta väkeä perinteikkääseen seuraansa. Ja tanssitytöistähän Setä tykkää. Ollaan rehellisiä – oikeastaan liikutuin, sillä jollain maagisella tapaa hyvä fiilis ja ilo tarttui koko ostoskeskukseen. Jotain hyvää on siis vielä olemassa, vaikka maailmanloppu iskeekin joulukuussa. LÖÖÖÖÖÖV !

Yrittäjät alkutaipaleella

Kuten aikaisemmasta kirjoituksesta voit lukea, perustimme Pekan kanssa osakeyhtiön joka kuivaisi, paketoisi ja kaupittelisi luovuutemme kukat. Toistaiseksi kaikki on sujunut kivasti.

Palmupuistikko Oy:n perustaminen ei ole ihan se tyypillinen yrittäjyystarina, sillä tiesimme mitä haluamme tehdä emmekä tarvinneet ulkopuolista rahoitusta. Niinpä kierros yritysneuvojien, starttirahan ja lainan perässä jäi tyystin tekemättä. Kirjanpitäjään otimme yhteyttä kuitenkin heti ensimmäiseksi, ja Janne Pretaxilta kävi kanssamme läpi yrityksen perustamispaketin lomakkeet kohta kohdalta. Lappu menikin kaupparekisteriin läpi ekalla kerralla.

Ennen kuin perustamispaperit voi lähettää, osakepääoma (minimi 2500 €) tulee olla maksettuna yritykseen. Niinpä lampsimme Alatorille avaamaan pankkitiliä. Sirkka kuunteli puolituntisen stand up -vuoropuhelumme aiheesta ”mitä yrityksenne tekee?” ja avasi sitten meille Nordean halvan ja yksinkertaisuudessaan fiksun peruspaketin: molemmat pääsevät henkilökohtaisesta verkkopankistaan näkemään tiliotteen ja maksamaan laskuja. Otimme myös pankkikortin, jolla maksaa keikkamatkojen bensoja ynnä muita kuluja.

Mainoskirjeitä, -sähköposteja ja -puhelinsoittoja alkoi tulemaan heti kun perustamispaperi oli käsitelty PRH:ssa. Osa on kaupitellut aika erikoisia palveluja, mutta selkeisiin kusetusyrityksiin emme ole törmänneet. Ja kontaktien määrä on pysynyt aisoissa.

Ainoa verenpainetta nostanut mutka matkaan tuli kännykkäliittymän avaamisessa. Meillä oli jo nimet paperissa ja ylihuomenna aukeava SIM-kortti taskussa, kun ”Elämä on” -operaattori ilmoitti kirjeitse 500 euron vakuusmaksusta. Viis hunttia etumaksua kympin kuukaudessa maksavasta liittymästä??? Ilmeisesti uusia firmoja kohdellaan varmuuden vuoksi kuin rikollisia, koska niistä ei löydy vielä tarpeeksi track recordia Asiakastiedosta. Onneksi Elisalta löytyi joustavampi politiikka ja atleettinen yritysmyyjä Pasi, joka kytki liittymän rivakasti.

Verokarhun heräämistä jouduimme odottelemaan kuukauden verran. Vaikka olimme ilmoittaneet, että haluamme tehdä alv-ilmoitukset neljästi vuodessa, joku kesähessu oli syöttänyt tiedot niin että alveja pitäisi tilittää kuukausittain. Tämä toisi meille turhia häslinkiä, sillä toiminta on vähäistä ja siitäkin leijonanosa, keikkapalkkiot, on arvonlisäverotonta. Pekka kävi romahduksen partaalla kuunnellessaan verottajan puhelinpalvelun pimputusta, mutta kunhan oikea ihminen saatiin langan päähän, asiat järjestyivät.

Eipä siinä muuta, so far so good! Galaktinen Toyota jatkaa keikkamatkailua syksyllä, joten tilitapahtumiakin kertyy. Palaamme yrittäjyysblogiin viimeistään pahaenteisesti nimetyssä jaksossa Palkan sivukulut osa 666.

Taidetta vai liiketoimintaa? Pyhimyksen vuoro kommentoida

Koska tässä blogissa on juteltu aikaisemmin musiikin harrastamisen ja harjoittamisen välisestä nuorallatanssista, tässä lukusuositus ilman sen pitempiä puheita. Ehkäpä the hardest working man in suomiräp-business, Pyhimys, kirjoitti eilen blogiinsa pitkän merkinnän aiheesta Kuinka elättää itsensä musiikilla ilman yhtään hittiä. Sekä sooloartistina, bändin jäsenenä että erilaisissa taustarooleissa vaikuttanut Mikko on varmasti juuri oikea tyyppi oikaisemaan monia väärinkäsityksiä musiikkibisneksessä liikkuvista summista. Melko inhorealistinen artikkeli sisältää myös lisätietoja Stenkan ja Nelosen Ankkagatesta.

Pyhimyksen kuva: Mike Siren

Palmupuistikon perjantainousut osa 21

Terveisiä kylpyammeesta. Rikkihappoa silmiin ja sieluun. Vähintäänkin lumoavat kesänousut tiedossa joten vyöttäkää pöksyt kiinni. Tänään liikutaan suoraan oman iltani soundtrackin uusimmassa päässä koska nuo Lil half deadit ja vastaavat on esitelty jo aiemmin.

Antwon – Get out my face

Kilari Audio päätti siunata viestillä ja vihjata tästä kaverista. En ole ehtinyt tutustua Antwonin tuotoksiin sen enempää mutta luultavasti tänä iltana tulee blastailtua se tuotanto mitä ikinä löytyykään interneetin sisuksista. Mukavan tuoreen kuuloista soundia mutta tiedä sitten jaksaako tätä levyllistä. Tällä mennään ja hemmetti jos biisissä on mukana DJ Sex Play niminen kaveri niin eihän tämä voi olla huono?

C-BO – 187 feat WC

C-BO, yksi parhaista. WC, yksi aliarvostetuimmista länsikavereista. Kun C-BO tipautti Orca lättynsä tänä vuonna olin hivenen pelonsekaisissa tunnelmissa, mutta onneksi turhaan. Biitti rokkaa kuin ysärin nk vanhoilla hyvillä ajoilla konsanaan ja vanhat herrat suorittavat semmoisella viileydellä että nuoriso pois alta tai tukka lähtee ruohonleikkurilla. Ehdottomasti yksi tämän kesän pumpatuimmista levyistä. Tsekatkaa ihmeessä molempien vanhempi tuotanto. Lässytykset sikseen ja gangstaräppi rullaamaan.

Pusha T – Trouble on my mind feat Tyler the Creator

Clipse oli itselleni tuulahdus raikasta ilmaa NYC:n musamenoissa. Hypnoottista puolitanssittavaa häirökamaa pakkasen jäätävällä asenteella. Helppo rakastaa yksinkertaista ja tyyliteltyä kamaa. Nyt Clipsen toinen kaveri, Pusha T, on suoltanut omia träkkejään enemmänkin eetteriin eikä laatu ole tippunut senttiäkään. Jos biisiin lisätään vielä vierailijaksi vähintäänkin sekavaksi kuvailtava Tyler niin… niin.. tsekkaa itse. Ei ehkä se oma suosikki näistä uusista Pusha T:n träkeistä mutta varsin toimiva tähänkin iltaa.

Muistakaa hengittää. Hauskat viikonloput.
Pungen <3

Mitä jos perustaisit bändiblogin?

Suosittelen kaikkia musiikin kanssa touhuavia perustamaan blogin, joko julkisen tai yksityisen. Tai ostamaan edes päiväkirjan. Isojen starojen pitää ehkä kysyä kiertuemanagerilta missä maassa ollaan, mutta ruohonjuuritasollakin vuosiluvut, kaupungit, nimet ja fiilikset puuroutuvat helposti muistissa yhdeksi palloksi.

Koska artistisivustojen uudistukset tapaavat kulkea ulkoasun ehdoilla, vanhaa sisältöä ei usein jakseta päivittää uusiin kuoriin. Siksi esim. Wikipedia ja levyarvostelut ovat musiikkitoimittajalle paljon hyödyllisempiä lähteitä kuin bändin oma sivusto. Vanhat keikkalistat ja -raportit, uutiset, vanhat kuvat… ei niitä kannata hävetä! Jos breikkaat isosti, ne ovat osa ryysyistä rikkauksiin -tarinaasi. Jos et, haluat taatusti vanhempana palata niiden pariin. Kuten minä tein äskettäin:

Est. 2000

Vapaapudotuksen eka bändisaitti saapui internetiin muistaakseni vuonna 2000. Pian se laajeni Salaseura-nimiseksi sivustoksi, joka käsitti sekä VP:n, TKK:n ja Vaasalaisten Kansioiden tekemiset. Saitti koki muutamia uudistuksia, mutta pidin kunnia-asiana siirtää vanhat kuvat ja keikkaraportit aina uuteen versioon. Kun osoite viitisen vuotta sitten yhtäkkiä lakkasi toimimasta, varasin meille Vapaapudotus.fi-domainin ja siirsin sivut sinne, ettemme katoaisi kokonaan netistä. Silloin elettiin kuitenkin sellaista ajanjaksoa jolloin bändirintamalla ei tapahtunut juuri mitään, joten html-sivutkin vaan makoilivat palvelimella.

Kuva vuoden 2003 Pipefestistä. Keikkakokoonpanon vierailevana tähtenä kitarassa Brysselin suurlähettiläs.

Nyt kun meillä on Palmupuistikko ajatusten äänitorvena ja keikkarintamallakin tapahtuu, ajattelin kaivella vähän vanhoja. Päivitin keikkalistaan kaikki tekemämme keikat, joiden päivämäärät löysin. Lukema on tällä hetkellä 77 ja tiedän joukosta puuttuvan ainakin Pähkinän keikkoja tuolta hiljaisemmalta ajanjaksolta sekä ihan ekoja suomeksi tehtyjä vetoja. Pekalla on saattanut tulla jo 100 täyteen, sillä hän on ollut eri keikkakokoonpanojen yhdistävä tekijä.

Kuva vuoden 2004 Raumanmeren Juhannuksesta. Come on Vepsu!

Päivämäärien lisäksi meillä oli tapana tallentaa keikkaraportit. En usko että internet kaipaa aivan jokaista selontekoa takaisin, mutta tässä pari valittua palaa. Kun näitä lukee, voi vain todeta että hämmentävän vähän on meininki muuttunut:

26.9.2001 Factory, Helsinki (Vapaapudotus)

TKK: Vihdoin ja viimein Vapaapudotuksen ensimmäinen Helsingin keikka. Liisanpuiston pojat pyytelivät meitä vastavierailulle ja tietenkin passas koska paikkakin oli juuri sitä mitä ainakin minä halusin. Factory. Hakaniemi. Vajaa sata henkeä sisällä ja tiivis tunnelma. Juhani ja Jus Aname siunasivat meitä lämpimästi kovalla keikalla. Heitettiin jotain kaksitoista biisiä istuen tuoleilla. Yleisö ainakin näytti pitävän siitä tai sitten kehitteli hiljaa jonkinasteista mellakkaa.

20.9.2002 The Bounce / Domino, Jyväskylä (Vapaapudotus)

Myyrä: Lopultakin päästiin Jyväskylään, keikkapaikkana tietenkin legendaarinen Domino. Maaginen ei päässyt messiin, joten oltiin TKK:n kanssa kaksistaan reissussa. Keikka meni lähes virheettömästi ja oli siistiä huomata, että tästäkin kaupungista löytyy se pieni porukka joka hengaa keikalla eturivissä ja osaa lähes kaikki sanat ulkoa. Hupaisin mieleenjäänyt tapahtuma oli, kun saatiin kaupungilla vastaantulevilta tytöltä flyerit meidän omasta keikasta. ”Hei tänään Dominoon, siellä on Vapaapudotus!”

3.9.2004 Lutakko, Jyväskylä (Kuningas Pähkinä ja Setä Tamu)

Setä Tamu: Myyrämobiili starttasi Vaasasta klo 16  ja matka kohti Pähkinän hehkuttamaa Syvä-Suomea alkoi. Mukaan saimme vielä audiopoliisinakin tunnetun Artun, joka on niittänyt mainetta useilla keikoillamme miksaajan ominaisuudessa. Saimme kunnian esiintyä ensimmäisenä, mikä usein on vaikea paikka, mutta ei tällä kertaa. Yleisö lämpeni mukavasti heti keikan alussa ja lavan eteen saatiin aikaan asiallista pöhinää. Reipas puolen tunnin setti heitettiin taattua Pähkinä -matskua ja lavalla Pähkinän ja itseni lisäksi riehunut Myyrä teki työtä käskettyä side kick -apurina. Vaikkakin Pähkinä turvautui useaan otteeseen jo tavaksi tulleeseen freestyle-lyyristelyyn, jäi keikasta päällisin puolin hyvät fiilikset. Meidän jälkeemme settinsä heittäneet Julius sekä Memmyn pojat hoitivat niin ikään tonttinsa asiallisesti. Valitettavasti jouduimme Artun kanssa poistumaan suhteellisen aikaisin seuraavan päivän menojen vuoksi. Nukkumaan siis – mutta vain herätäksemme n. kello 4.30 Myyrän astellessa sisään majapaikkaamme ja tottakai, Ameriikan malliin. Mutta eipä aikaakaan kun kas kas, mies jo tuhisi sikeästi. Aamulla suht aikainen herätys, kamat kassiin ja takaisin länsirannikolle, kohti uusia seikkailuja. Kiitos Jyväskylä!

Rovaniemellä kesällä 2002.